Caravan-lehti somessa

Linnoja, kulttuurikaupunkeja ja lepoa Espanjassa

Penafielin linna nousee erikoisesti kaupungin yläpuolelle. (Kuva: Esko Antikainen)

Lukijan tarina

Linnoja, kulttuurikaupunkeja ja lepoa Espanjassa

Esko Antikaisen reissutarina vie meidät Espanjaan ihastelemaan toinen toistaan upeampia linnoituksia.

Talvella 2016 rupesimme miettimään, mihin suuntaisimme seuraavan matkamme matkailuautollamme. Esiin ponnahti ajatus: Espanjassa on paljon linnoja, lähdetään sinne! Internetistä löytyy useitakin sivustoja, joissa kerrotaan Espanjan linnoista. Yksistään Castile & Leon -maakunnan alueella Madridin pohjoispuolella on 120 linnaa, joista merkittäviä on kymmeniä.

Valinnan vaikeus tuli eteen, mutta monet sivustot antoivat hyviä vihjeitä. Kaikkia Espanjan linnoja voi katsella alueittain myös Wikipediasta. Espanjassa on kaikkiaan 1200 linnaa! Castile & Leon -maakunnan alueella on useita vanhoja kulttuurikaupunkeja, jotka muodostivat valittujen linnojan kanssa monipuolisen matkareittimme. Koko matkamme kesti keväällä 9,5 viikkoa. Kameraan tallentui noin 1000 kuvaa, joista valitseminen tähän kertomukseen olikin vaikea tehtävä!

Espanjan linnat rakennettiin pääasiassa puolustuksen tarpeisiin. Keskiajalla pohjoisten kuningaskuntien piti varustautua muslimeja vastaan, jotka olivat vallanneet koko Iberian niemimaan, lukuun ottamatta Asturian ja Galizian vuoristoseutuja. Muslimit olivat työntyneet pitkälle Ranskaan asti, kunnes Kaarle Martel, Kaarle Suuren isoisä, pysäytti muslimit Poitiers’n taistelussa Pohjois-Ranskassa vuonna 732. Espanja vapautui muslimeista, kun Granada viimeisenä antautui 1492. Sen jälkeen linnojen puolustuksellinen merkitys loppui, ja linnoista tuli ylimystön ja feodaaliherrojen asuinpaikkoja.

Laivalla Saksaan ja kohti Espanjaa

Laivalla Travemündeen. Sieltä reittiä Frankfurt – Saarbrücken – Nancy – Troyes – Clermont-Ferrand – Bordeaux – Biarritz. Saint-Jean-de-Luzista menisimme seuraavalla kerralla Espanjan puolelle moottoritiellä, sillä niin hankalaa oli pujottelu tuolla punaisella tiellä N10. Sitten Pamplonaan. Tie N1214 Irunista Pamplonaan oli erinomainen ja vuoristomaisemien ansiosta kaunis. Pamplonasta etelään 43 kilometriä olikin ensimmäinen valitsemamme linna Olite.

Oliten rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla. Linna tunnetaan paremmin nimellä Navarran kuninkaiden Palatsi. Linnan olemus on enemmän asumuksellinen kuin puolustuksellinen. Linnassa on 4 korkeata tornia, joista avautuu erilainen näkymä linnan eri osiin sekä kaupunkiin ja viinitarjohjen täyttämään maisemaan. Navarran kuningas Carlos III el Noble eli linnassa 1300-luvulla ylellistä elämää. Hän oli tuonut sinne eksoottisia eläimiä, kuten kirahveja ja leijonia. Eräs saksalainen matkailija kirjoitti päiväkirjaansa 1500-luvulla: ”Mikään kuningas ei voi kuvitella elävänsä kauniimmassa linnassa kuin tässä, jossa on niin paljon kultaisia huoneita”.

Seuraavan yön olimme leirialueella nimeltään Camping Bardenas, Villafranca, noin 30 kilometriä Olitesta etelään.

Viinitiloja ja museoita

Olimme suunnitelleet, että tutustuisimme Espanjan kuuluisimpaan viinialueeseen, Riojaan. Se tuottaa vuodessa 250 miljoonaa litraa viiniä, josta 85 prosenttia on punaviiniä. Se sijoittuu kaupunkien Alfaro ja Haro välille. Ajoimme punaista tietä N232 Alfarosta Logronoon. Kävimme kahdella kuuluisalla viinitilalla. Niistä toinen oli Mugo ja toinen oli Lopez de Heredia. Tietenkin ostimme pari pulloa kukkarollemme sopivia viinejä. Näitä viinitaloja voit katsella esimerkiksi täältä.

Logronosta ajoimme tietä N120 Burgosiin leirialueelle Camping Fuentes Blancas (ACSI, 17 euroa). Bussi vie keskustaan ihan leirialueen edestä. Burgos on mahtava kulttuurikaupunki, jossa on paljon nähtävää. Burgosin katedraali oli todella vaikuttava. Toinen hyvin mielenkiintoinen kohde oli ihmisen synnystä ja historiasta kertova moderni museo, jossa viihdyimme monta tuntia. Kolme päivää Burgosissa eivät tahtoneet riittää.

Seuraava linnakohde oli Penafiel. Korkealle mäelle pääsee hyvin matkailuautolla, kunhan löytää ajoreitin. Jouduimme kysymään paikallisilta. Linnan muoto on hyvin poikkeuksellinen, sen pituus on 210 metriä ja leveys vain 20 metriä. Keskellä on mahtava torni, joka kohoaa 34 metriä muun linnan yläpuolelle. Pääsymaksuun sisältyy käynti viinimuseossa. Näköalat ovat upeat!

Penafielistä olikin vain 55 kilometrin matka Valladolidin kulttuurikaupunkiin. Tullessamme kaupunkiin aivan sattumalta näimme matkaparkin (koordinaatit 41°39’21.24”/4°44’15.17”). Keväällä se oli maksuton, kesällä voi maksaa pysäköintivartijan koppiin. Kävely ison pysäköintialueen läpi vasemmalle, sitten siltaa pitkin Pisuerga-joen yli keskustaan. Nähtävyyksistä esimerkiksi katedraali on näkemisen arvoinen. Sen yhteydessä on museo ja hieno sisäpiha pylväikköineen. Kaupungissa on muun muassa Cervantesin talo. Suuri keskusaukio on Plaza Mayor.

Teksti jatkuu gallerian alla.

Lisää linnoja

Valladolidista etelään 65 kilometriä oli seuraava kohteemme, Coca. Se on yksi Espanjan mahtavimmista linnoista, rakennettu tasaiselle maalle 1400-luvun loppupuolella. Sen vuoksi linnaa ympäröivät syvät vallihaudat, joiden ylittäminen näyttää mahdottomalta. Se on tehty kokonaan tiilistä, ja asiantuntijoiden mukaan se vaikuttaa enemmän koristeelliselta kuin todelliselta puolustuslinnalta. Melkein kaikkiin linnan osiin voi tutustua.

Cocasta länteen on Medina del Campo, missä on linna Mota. Se on samaa ikäluokkaa kuin Coca, rakennettu noin 1440. 1500-luvulla se toimi valtion vankilana. Linnan omistajat vaihtuivat pian rakentamisen jälkeen monta kertaa. 1600-luvulta 1900-luvun alkuun linna oli lähes raunioina, kunnes kenraali Franco kunnostutti sen nykyiseen loistoon. Pääsimme vain muureille, mutta kiertely maksoi vaivan.

Kulttuurikaupunki Salamanca oli seuraava kohteemme. Olimme 2,5 kilometriä kaupungista olevalla leirialueella Ruta de la Plata, mistä bussi vei keskustaan. Hannibal valloitti Salamantican linnoituksen roomalaisilta vuonna 217 eaa. Roomalaiset valtasivat sen takaisin vuonna 201. Sen jälkeen olivat valtaajina vandaalit, länsigootit ja arabit. Arabeilta se saatiin takaisin vuonna 1085.

Salamancan nähtävyyksistä Plaza Mayor kuuluu Espanjan kauneimpiin barokkiaukioihin. Sen toisella reunalla on Café Novelty, Salamancan vanhin kahvila (1905), jossa kävimme nauttimassa leivoksista. Huippunähtävyys on vanhan ja uuden katedraalin muodostama rakennuskompleksi, jossa on lisäksi ristikäytävä, kappeleita ja hiippakunnan museo. Kuningas Alfonso IX perusti vuonna 1218 Salamancan yliopiston.

Ávila ja Segovia

Sitten Ávilaan. Olin kysynyt jo ennen matkaa, missä siellä voi matkailuautolla yöpyä, sillä lähellä ei ollut yhtään leirialuetta. Sain tiedon, että poliisiaseman vieressä on iso kenttä, jossa matkailuautot yöpyvät (koordinaatit 40°39’42.59”/4°42’21.70”). Siitä on lyhyt kävely katedraalille. Ávila on ennen kaikkea tunnettu kaupunkia ympäröivästä muurista. Ykkösenä pidetään Etelä-Ranskassa olevaa Carcassonea. Muuri on rakennettu vuonna 1090, sen pituus on 2516 metriä, ja käveltävää osuutta on noin puolet. Muurissa on 88 tornia, 2500 ampuma-aukkoa, ja sen korkeus on 12 metriä. Muurille voi nousta hyvin katedraalin vierestä.

Jatkoimme Segoviaan. Siellä on kaksi huippunähtävyyttä; roomalainen akvedukti ja Alcazar-linna. Linna sijoittuu Espanjan linnojen joukossa sijalle 2, Granadan jälkeen. Lähellä on Camping El Acueducto ja myös matkaparkki. Akvedukti rakennettiin noin vuonna 50 ja se toi vettä 16 kilometrin päästä. Alcazarin linnaan kannattaa mennä taksilla, ehdoton käyntikohde!

Sitten yli vuoriston, missä luntakin vielä oli, linnakohteeseen Castillo Manzanares. Olimme yötä Camping El Escorial -alueella. Ja sen jälkeen yhteen matkamme huippukohteista, palatsiin, luostariin, kuninkaiden asuinpaikkaan ja mausoleumiin nimeltään El Escorial. Sisällä ei voinut valokuvata, mutta kuvia löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

Seuraavat neljä päivää olimme Madridissa, jonka pohjoispuolella on useita leirialueita. Me olimme alueella nimeltään Arco Iris. Madridista ajoimme ilmaista moottoritietä Albaceten kautta lähellä Murciaa sijaitsevalle Marjal Costa Blancan jättiläisalueelle, missä aloitimme matkamme lekotteluosuuden. Sitä seurasivat monet muut korkeatasoiset alueet. Erikoisesti voimme suositella aluetta Camping Torre la Sal 2, Castellonista koilliseen. Käymisen arvoisia paikkoja ovat tietenkin Murcia, Elche ja Alicante, mutta muuten kannattaa ajaa Elchestä pohjoiseen Villenan kautta ilmaista moottoritietä.

Paluumatkalla kävimme Reusin kaupungissa tutustumassa arkkitehti Gaudin luomuksia selvittävään Gaudi Centreen, sekä kahden päivän aikana Tarragonassa roomalaisten jättämiin rakennuksiin. Vaikuttavin oli toinen upea akvedukti, Pont del Diable.

Yhteenveto

Mahtavia linnoja, kulttuurikaupunkeja, katedraaleja. Espanjan tiet ovat erinomaisia, ja ilmaisia moottoriteitä on paljon. Sisäänpääsymaksut ovat edullisia, ja tarjolla on uusia ruokaelämyksiä. Huhtikuussa sisämaassa on vielä viileätä, joten lämpimiä vaatteita kannattaa ottaa mukaan. Ei yhtään epämiellyttävää kokemusta. Suosittelemme!

Teksti ja kuvat: Esko Antikainen

Caravan-lehti julkaisee sivuillaan aika ajoin lukijoiden matkatarinoita. Toimitus päättää itsenäisesti julkaistavista tarinoista. Tarinan julkaisemisesta ei pääsääntöisesti makseta kirjoittajalle palkkiota. Lähetä oma matkatarinasi osoitteeseen toimitus (at) caravan-lehti.fi.

Jatka lukemista
Klikkaa kommentoidaksesi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää kategoriassa Lukijan tarina

Y l ö s