Harkintaa siirtopäätöksiin

Caravan-lehden pääkirjoitus 4/2017

Tampereen seudun leirintäalueilla käy lähivuosina melkoinen myllerrys, mikäli päättäjien suunnitelmat toteutuvat. Tämän lehden sivulta 10 voit lukea, että Tampere kaavailee Härmälän leirintäalueen tilalle kerrostaloja. Uudelle camping-alueelle on katsottu jo paikka valmiiksi kaupungin koillispuolelta Niihamasta.

Samanlainen siirto-operaatio on luvassa myös naapurissa Nokialla, missä suosittu Viinikanniemen leirintäalue jyrätään 50 omakotitalon tieltä. Kuntaa tietenkin houkuttavat nopea tonttiraha sekä uusi, imagoa nostattava asuinalue. Kaivinkoneiden tiputanssin alettua hölmistynyt karavaanari sen sijaan käännytetään muualle. Sanomattakin lienee selvää, että myös Nokialla korvaavalle leirintäalueelle osoitettu sijainti on nykyistä syrjäisempi.

Suomen suosituin leirintäalue, helsinkiläinen Rastila Camping, oli kokea loppuvuodesta saman kohtalon. Pelinappula ehdittiin jo siirtää Östersundomiin kauas metroyhteyksien ulottumattomiin, mutta päättäjät onnistuttiin viime hetkellä vakuuttamaan leirintäalueen merkityksestä Helsingille. Nämä eivät yksinkertaisesti olleet tienneet, että yöpyjät kantoivat seudulle rahaa huomattavasti luultua enemmän. Lopulta Helsinki ymmärsi jättää Rastilan rauhaan, ainakin toistaiseksi.

Suomi on harvaan asuttu maa, mutta kasvukeskuksilla on kovia paineita löytää lisää rakennusmaata. Alkujaan syrjäisiin rantaryteikköihin nousseet leirintäalueet ovat koteloituneet ajan mittaan kaupunkirakenteen sisään siten, että nyt monen sijainti on jopa keskeinen. Toisaalta yhä useampi haluaa asua kaupungissakin rannan tuntumassa. Tämä on saanut kaavoittajat iskemään silmänsä etenkin camping-alueisiin, joiden vuokrasopimus on katkolla. Yleisesti ottaen monen kunnan aikeista huokuu ”kotterot korpeen” -henkinen ylimielisyys. Leirintämatkailua ylenkatsotaan, eikä sen suoria ja epäsuoria talousvaikutuksia täysin ymmärretä.

Tampereella siirtoa perustellaan sillä, että uudella tienoolla on jo valmiiksi paljon erilaisia liikunta- ja vapaa-ajanpalveluita, ja myös liikenneyhteyksistä tulee hyvät. Julkisen liikenteen toimivuudesta pitää olla kuitenkin täysi varmuus ennen lopullisia siirtopäätöksiä. Ylipäänsä sopii toivoa, että päättäjät kopauttavat nuijaa vasta pohdittuaan asioita perusteellisesti ja monelta kantilta.

Joissakin kunnissa camping-alueesta on tehty keskeinen kilpailuvaltti, jonka siirtäminen ei tulisi kysymykseenkään. Esimerkiksi Oulun Nallikariin ja Seinäjoen leirintäalueeseen Törnävällä – molemmat neljä kilometriä keskustasta – ovat kaupungit panostaneet merkittävästi. Tämä on lisännyt kummankin seudun matkailullista vetovoimaa kymmenien tuhansien karavaanarien silmissä.

Pauli Salokangas
päätoimittaja