Liikenneturvan seurantatutkimukset osoittavat, että puolet suomalaisista ei käytä heijastinta liikkuessaan pimeällä pimeänä aikana. Kyselytutkimuksessa vain kuusi prosenttia sanoo kuuluvansa tähän joukkoon.

Seurantatutkimus perustuu havaintoihin liikenteessä. Kun vastaajat saavat kertoa oman arvionsa, tulokset ovat erilaisia.

Asia selviää, kun verrataan Liikenneturvan kyselyä syksyltä 2017 havaintomittauksiin. Kyselytutkimuksessa 1 530 vastaajaa kertoi oman arvionsa heijastimen käyttämisestä. Tällöin 70 prosenttia kertoi käyttävänsä pimeällä liikuttaessa pimeän vuodenajan aikana heijastinta aina tai yleensä. Harvoin tai aina ilman heijastinta liikkuvien osuus oli vain kuusi prosenttia.

Miksi hyvin erilaisia tuloksia?

Seurantatutkimus kohdistuu liikenteessä tehtyihin havaintoihin. Tulos ei sisällä arviointiharhaa. Sen sijaan kun vastaaja kertoo omasta toiminnastaan, hän esittää arvioi toimintaansa mielikuvansa perusteella.  Mukaan tulee arviointivirheitä. Mutta ehkä myös sosiaalinen paine myötävaikuttaa arvioon. Liikennesääntöjen mukaan heijastinta tulee käyttää pimeällä liikuttaessa – vaikka jalankulkijaa ei käyttämättömyydestä rangaistakaan.

Kyselytutkimus kertoo ehkä luotettavammin syistä, miksi heijastinta ei käytetä.

Monille ainakin osittain syyksi kerrottiin hankaluus vaihtaa heijastin asusta toiseen. Jotkut kertoivat, etteivät he yleensä liiku pimeässä. Mutta olipa joukossa niitäkin, jotka totesivat syynä olevan välinpitämättömyys tai laiskuus.

Maaseudulla asuvat viittasivat kaupunkilaisia useammin heijastimen antamaan turvallisuuslisään, kun maantie on valaisematon. Tosiasia kuitenkin on, että myös kaupungissa heijastimen ansiosta jalankulkija havaitaan huomattavasti paremmin, vaikka kulkuväylät ovat miltei poikkeuksetta valaistuja.

Kyselytutkimus osoitti kuitenkin, että erilaiset vaatteisiin ja asusteisiin ommellut valoa heijastavat materiaalit, somisteet ja ompeleet ovat helpoimmin lisäämässä turvallisuutta. Silloin heijastin ei ainakaan epähuomiossa jää kotiin.

– Kun heijastin näyttää kivalta ja sopii tyyliin, tulee sitä myös käytettyä. Heijastin toimii kaulaliinan tai pipon tavoin myös oivana asusteena. Erilaisilla heijastimilla voi myös säväyttää: on saappaanvarteen kiinnitettävää heijastinta, rannenauhaa tai laukun sankaan suunniteltuja heijastimia. Eikä tarvitse tyytyä vain yhteen, heijastimissa enempi on parempi, Enni Karvonen Liikenneturvasta toteaa.

Tosin Liikenneturva myös huomauttaa, että vaatteen käyttö ja pesu kuluttavat myös pinnan takaisinheijastavuutta. Eli silloin tällöin olisi syytä tarkistaa heijastavien pintojen kunto esimerkiksi nopealla fikkaritestillä.

Näin teet fikkaritestin

Aseta heijastin tai heijastava tuote noin kymmenen metrin päähän ja osoita sitä nenänpääsi kohdalle asetetulla taskulampulla. Näin pääset katsomaan heijastinta valon takaa, ikään kuin autoilijan näkökulmasta. Jos testaat vaikkapa heijastavasta langasta kudottua pipoa, aseta viereen vertailun vuoksi myös oikea heijastin. Hyvä heijastin palauttaa valon ja loistaa kirkkaasti.

– Heijastin ja heijastava tuote ovat kaksi täysin eri asiaa. Heijastimeksi voi kutsua ainoastaan EN 13356 -standardin mukaista tyyppihyväksyttyä henkilösuojainta. Esimerkiksi heijastavasta langasta tehdyt asusteet ovat hyvä lisä, mutta niiden kanssa kannattaa käyttää oikeita heijastimia, kertoo Liikenneturvan suunnittelija Laura Loikkanen.