Yleisen mielikuvan mukaan auto ruostesuojataan uutena tai ei ollenkaan. Ajatus ei pidä paikkaansa, vaan ruostesuojauksesta hyötyvät vielä useammankin vuoden ikäiset autot. Erityisen paikallaan suojaus voi olla silloin, kun ostetaan Suomen halutuin vaihtoauto eli kolmivuotias käyttöauto kohtuukilometreillä.

– Usein on niin, että uuden auton ostava pitää autoa juuri sen kolme vuotta. Silloin on hyvin ymmärrettävää, että ensimmäisellä omistajalla ei ole intressiä teettää ruostesuojausta, vaan se jää toisen omistajan tehtäväksi, Autoalan ruosteenestoliikkeiden keskusliitto Arekl ry:n puheenjohtaja Tapio Hotokka kertoo.

Ehdottomasti järkevin tapa on suojata auto uutena eli ehjänä, mutta noin kolmevuotias vaihdokki on ruostesuojauksen kannalta vielä hyvässä iässä. Tämän ikäisen auton suojaamalla omistaja pääsee vielä nauttimaan ruosteenestoketjun koritakuusta. Useimmat ruostesuojausbrändit kuten Dinitrol ja Finikor myöntävät viimeistään nelivuotiaana suojatulle autolle ohjelmatakuuta 12-vuotiaaksi asti. Yli nelivuotiaana suojattujen autojen osalta riski katsotaan sen verran kohonneeksi, että varsinaista takuuta ei myönnetä, mutta Laatutyötakuun saa silti useimmista liikkeistä. Yli neljävuotiaatkin siis kannattaa suojata.

– Jopa lähes kymmenvuotiaita autoja kannattaa vielä suojata. Suojauksen järkevyyttä mietittäessä ikä ei ole tärkein, vaan kunto. Toki ne jonkin verran kulkevat käsi kädessä, mutta myös ajokilometrit, auton säilytys sekä merkki ja malli vaikuttavat.

Muuntokemikaaleja vai hiekkapuhallusta

Vaikka omistaja huomaisi jo ensimmäiset ruostepilkut, ei ruostesuojaus ole välttämättä myöhäistä. Ruostesuojauskemikaali osittain pysäyttää jo alkaneen ruostumisen. Usein tällaisissa tapauksissa turvaudutaan kuitenkin joko hiekkapuhallukseen tai muuntokemikaalin käyttöön. Kemikaalikäsittely sopii nykyautoille, joissa on paljon ahtaita tai teknisiä kohtia, joita ei voi järkevillä kustannuksilla hiekkapuhaltaa. Tällaisiin kohtiin ruiskutettava muuntokemikaali korvaa hiekkapuhalluskäsittelyä.

– Kannattaa selvittää etukäteen, että ruostesuojaaja tarjoaa myös muuntokemikaalikäsittelyä. Kemikaalin kaveriksi pitää aina tehdä ruosteenestokäsittely, niin saadaan pitkävaikutteinen hyöty ja pystytään pidentämään jo ruostumaankin päässeen auton elämää joitakin vuosia.

Jossain vaiheessa tulee kuitenkin vääjäämättä vastaan se raja, jonka jälkeen ruostesuojauksesta ei enää ole paljonkaan apua. Yleensä tämä raja ylitetään siinä kohtaa, kun autoa pitää jo paikkailla sieltä täältä läpiruostuneiden kohtien takia. Jotkut ruostesuojaajat tekevät myös räätälöityjä suojauksia, joissa autoa suojataan sieltä, missä se on vielä järkevää. Tällaisella operaatiolla autolle voidaan saada muutama vuosi lisää käyttöikää muutamalla satasella.

Jos autoa joudutaan paljon hitsailemaan, minkään laajuinen ruostesuojaus ei ehkä ole enää järkevää. Hitsailu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei suojaus enää kannattaisi. Melko uusissakin autoissa on läpiruostuneita kohtia. Tämä on seurausta aerodynamiikkaa parantamaan tarkoitetuista muovilevyistä auton pohjassa.

– Niiden ja metallin välissä voi olla taskuja, joihin kertyy niin sanottua kompostia, parikin senttiä savivelliä tai muuta ”muhjua”. Näistä kohdista pohja voi olla esimerkiksi seitsemänvuotiaassa läpiruostunut. Siitä selvitään yleensä parilla tupakkiaskin kokoisella paikalla, ja tällainen auto kannattaa vielä hyvinkin suojata.

Perussuojaukseen vietävä auto on liikkeessä yleensä pari-kolme päivää. Jos ennen suojausta tehdään peltitöitä, aikaa kuluu tapauskohtaisesti. Usein peltityöt tulevat suunnittelemattomana yllätyksenä, mikä pidentää työaikaa.

– Varsinkin jos suojaaja käyttää peltitöihin yhteistyökorjaamoa, on korjaamonkin tilauskirja todennäköisesti melko täynnä ja odotusaika voi olla viikonkin.

Oma lukunsa ovat jo aiemmin ruostesuojatut autot, jotka tulevat uudelleensuojattaviksi. Jos ruostesuojausta hoidetaan ohjeen mukaan, ei oikeastaan puhuta uudelleensuojauksesta, vaan kolmen tai neljän vuoden välein tehtävästä huollosta. Pohjaa kyllä käsitellään, mutta kevyemmin.

– Ideana on, että pohjaan ei vedetä uutta paksumpaa kalvoa, vaan varmistetaan alkuperäisen kalvon pysyminen elastisena ja pohjassa kiinni. Se tehdään imeyttämällä alkuperäiseen kalvoon huoltokemikaaleja, Hotokka sanoo.

Sähköauto ajetaan yleensä suojaukseen

Arvokkaiden sähköautojen suojaamisesta on tullut jo ruosteenestokäsittelyitä tarjoavien liikkeiden arkipäivää. Tätä selittää se, että sähköautojen tekniikka on erittäin kestävää. Useimmat niistä rakennetaan kuitenkin samalla tavalla ruostuvaan koriin kuin polttomoottoriautotkin.

Jos tällaista autoa ei suojata, voi lopputulos olla se, että kori happanee aikanaan täysin toimivan sähkötekniikan alta.

– Sähköauton tekniikka kestää huomattavasti pidempään kuin kori, lisäksi ne ovat arvokkaita autoja. Tällaisessa yhtälössä suojauksen tärkeys korostuu, Hotokka toteaa.

Teksti: Teematuotanto, Jarno Keskinen