Caravan-lehden pääkirjoitus 2/2023

Pyhitämme harvoin kokonaista pääkirjoitusta yksittäisen henkilön ylistämiselle, mutta tällä kertaa teemme poikkeuksen. Turussa piakkoin järjestettävästä Caravan Show’sta puuttuu nimittäin yksi näkyvä ja pitkäaikainen hahmo. Tämä on oodi sydämelliselle johtajuudelle – miehelle, jonka yli 25-vuotinen työpanos on ollut SF-Caravan ry:n toiminnassa merkittävä.

Hänen nimensä on Timo Piilonen.

Timo työskenteli liiton toiminnanjohtajana vuodesta 1996 ja tämän ohella Caravan-lehteä julkaisevan Suomen Caravan Media oy:n – aiemmin SFC-Markkinointi oy:n – toimitusjohtajana. Viime vuonna titteliksi vaihtui hallinnon neuvonantaja. Alkuvuodesta Timo siirtyi vähin äänin takavasemmalle. Hän ei suostunut Caravan-lehden haastatteluun lukuisista pyynnöistä huolimatta. Sellainen ”testamentti” olisi tuntunut hänestä kiusalliselta.

Valtakunnallisen järjestön operatiivisessa johdossa tarvitaan monenlaisia taitoja: on osattava edustaa, verkostoitua ja tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa. On edistettävä useita päällekkäisiä prosesseja järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti siten, että toiminnan tavoitteet ja jäsenistön etu pysyvät kaiken aikaa kirkkaina mielessä. Samalla on hoidettava jämptisti taloutta.

Hän johti kuin Koskela: edestä ja esimerkillä, isällisen letkeästi ja lempeästi – ja silti jämäkällä otteella.

Kun karavaanareiden yhdistysväkeä, sidosryhmiä sekä nykyisen ja aiempien liittohallitusten jäseniä – puheenjohtajiakin – on kuulostellut, lausunnot Timosta ovat olleet yksinomaan myönteisiä. Pitkä kokemus näkyi uran edetessä laajana asiantuntemuksena ja näkemyksellisyytenä, ja mies muisti kellontarkasti järjestön pienimmätkin kuviot omalta ajaltaan, ja aiemmaltakin.

Timo huolehti toimiston mainiosta ilmapiiristä, mistä kielivät osaltaan henkilöstön pitkät työsuhteet. Arjen kohtaamisissa kävi päivittäin selväksi, kuinka hän arvosti tiiminsä jokaisen jäsenen panosta aidosti, luottaen ja vapauksia antaen. Timo kohteli ihmistä ihmisenä. Hänestä huokui henkinen tasapaino, jossa auktoriteetti lunastetaan tahdikkaalla tunneälyllä, statusta ja titteleitä alleviivaamatta – ilman vinoilua, jyrähtelyä tai kieroilua.

Tuntematonta sotilasta Timo siteerasi ahkerasti. Tiukoissa paikoissa hän oli kannustava kuin Kaarna: ”Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.” Jos kritiikkiä joskus olikin pakko antaa, Timo hoiti tämänkin kohdetta nolaamatta, kenties Hietasta siteeraten: ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.” Hän johti kuin Koskela: edestä ja esimerkillä, isällisen letkeästi ja lempeästi – ja silti jämäkällä otteella. Toisinaan tilanteeseen saattoi sopia lausahdus Ellun kanoista.

Lähtiessään hän muistutti, ettei kukaan ole korvaamaton. Ehkä niin, mutta silti ja siitä huolimatta: Kiitos, Timo, ja leppoisia eläkepäiviä sekä toimituksen että liiton henkilökunnan puolesta.

Pauli Salokangas
päätoimittaja