Huominen mullistaa matkailuautoilun

Caravan-lehden pääkirjoitus 1/2018

Ihmisten liikkumisessa tapahtuu tulevien vuosikymmenten aikana dramaattisia muutoksia. Autoilun evoluutiossa on käynnissä parhaillaan useita päällekkäisiä prosesseja, jotka lopulta mullistavat tapamme kulkea paikasta toiseen. Digitalisaation, robotisaation ja automatisaation myötä voidaan puhua peräti vallankumouksesta. Ja mikä vaikuttaa autoiluun yleensä, vaikuttaa myös matkailuautoiluun.

Keskeiset tulevaisuuden teemat nousevat esille myös tässä lehdessä. Asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi itseohjautuvat autot tulevat liikenteeseen jo ensi vuosikymmenellä (sivut 8–9). Alan teollisuuden on arvioitu investoivan kehitystyöhön 70 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä. Saman määräajan on asettanut itselleen myös saksalainen Erwin Hymer Group, joka kehittelee ensimmäistä itseohjautuvaa matkailuautoa. Robottiautojen käyttöönotto ei kuitenkaan riipu yksinomaan valmistajista, koska teknisten kysymysten ohella ratkaistavana on lukuisia kysymyksiä esimerkiksi infrastruktuuriin ja juridisiin vastuisiin liittyen.

Teknologian kehittyminen on vapauttanut ihmisen resursseja eri elämänalueilla, ja samoin käy autoilussa. Moni varttunut karavaanari nauttii ajamisesta, mutta kaikki eivät pidä ajokortin suorittamista ylipäänsä enää pakollisena aikuistumisriittinä. Helsinkiläisnuorista vain kolmannes hankkii kortin heti täysi-ikäistyttyään. Miksi tuhlata aikaa ratin vääntämiseen, kun samalla voi työskennellä mobiililaitteella tai katsella vaikka kissavideoita? Ajakoon joku muu – vaikka robotti.

Toinen merkittävä ajattelutavan muutos liittyy omistamiseen. Jakamistalouden nimiin vannovat vuokraavat kotejaan toisilleen Airbnb-palvelun kautta, ja nyt yksityishenkilöiden välillä alan portaaleissa liikkuvat jo ensimmäiset matkailuautot (sivut 12–13). Tutkimusten mukaan etenkin nuoret suhtautuvat vertaisvuokraukseen ennakkoluulottomasti.

Autoilun kustannusten jakaantuminen vuokraajan ja auton omistajan kesken on molempien etu. Ensin mainittu välttyy sitomasta pääomia omaan ajoneuvoon. Jälkimmäinen puolestaan panee auton tienaamaan omat hankinta- ja ylläpitokulunsa ja ansaitsee jopa ekstraa. Huoli haavereistakin on uusilla vakuutustuotteilla minimoitu.

Nykyiset päättäjät edustavat 1950–70 -luvulla syntyneitä ikäluokkia, joilta autoilun mullistukset saattavat mennä vielä yli ymmärryksen. Erilaisiin skenaarioihin on kuitenkin osattava varautua, ja myös SF-Caravanin on aistittava liikkumisen uusia suuntauksia hoksottimet herkkinä. Kehitys on niin nopeaa, että maailma voi näyttää niin järjestön kuin yksittäisen karavaanarinkin vinkkelistä jo kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilaiselta kuin nyt.

Pauli Salokangas
päätoimittaja