Loviisalainen Jouko Astala istuu ruohikon reunassa ja syö omenaa samalla, kun vieressä, vedessä, joutsenpariskunta ruokailee pyrstö pystyssä pohjan antimia.

Astala näyttää, että tuossa metrin päässä pesi härkälintu, joka tuntuu olevansa hänen suosikkinsa.

– Saivat kaksi poikasta, mies kertoo. Orilammen karavaanareille luonto on kaikki kaikessa.

Orilampi Camping on Vuohijärven ja Orilammen välisellä kapealla kannaksella, kahden järven rannalla. Viidentoista minuutin sisällä voi uida kahdella järvellä, joissa kummassakin on rantakaravaanareita. Tämä on kuin karavaanarin unelma – ja keskellä sijaitsee vieläpä ravintola.

– Ei luksusta mutta kaikki toimii. Parasta täällä on luonnon läheisyys.

Astaloiden piti lähteä yhtenä päivänä vaunulla reissuun. Etutelttaa purkaessa he kuitenkin huomasivat vaunun seinässä kuoriutuvat sudenkorennot. Kesti kolme tuntia, ennen kuin sudenkorentojen kuoriuduttua ja päästyä lentoon Astaloiden matka alkoi. Repovedellä eletään luonnon ehdoilla.

– Joku oli nähnyt viime viikolla karhun tuolla lähistöllä, Astala sanoo.

Riippusilta romahti

Kansallispuistossa heinäkuussa romahtanut Lapinsalmen riippusilta on purettu ja uuden rakentamista odotellaan. Sillä aikaa Repoveden luonnonsuojelualueelle pääsee veneillä tai kapulalossilla, jota vedetään vaijereista käsin.

– Hauskaa, sanovat Vierumäeltä tulleet Linda Levaniemi ja Rosa Havumäki ylittäessään kapeaa salmea kuivin jaloin ensimmäiselle nuotiopaikalle.

– Siellä on kuulemma hyviä laavuja, joten sadettakaan ei tarvitse pelätä, tytöt toteavat. He aikovat mennä parin yön reissulle korpeen ja haaveilevat mystisen erämaalinnun, kaakkurin, näkemisestä.

Rosan ja Lindan jälkeen lossirantaan tulee ryhmä tanskalaisia, jotka ihmettelevät sitä, ettei lossilla ole kuljettajaa. Suomalaisten kyydissä juutit kuitenkin uskaltavat ylittää salmen.

Aarnikotkan jylhän metsäreitin polut polkevat sammaleisiin uponneiden juurien yli, kohoavat puhtaille kallioille ja pysähtyvät jyrkän kallion laelle. Alhaalle, lammen siniseen veteen on pystysuora pudotus, ja kaakkurin mystinen ääni käskee istumaan männyn paksun juuren päälle.

Hiljaisuutta leikkaava kaakkurin ääni on käheä, ja nyt kun lintu näkyy alhaalla lammen selällä, ääni muistuttaa kuikkaa. Silti viimeistään ääni, joka on koko Suomen linnuston kovaäänisin, paljastaa kaakkurin ja tavallisen kuikan eron.

Olhavan vuorelle tullaan toistakin kautta. Sitä pidetään maamme parhaimpana vuorikiipeilypaikkana, ja sen pystyjyrkkää, tummanpuhuvaa, kallionlakea lähestytään monesti myös alhaalta päin.

Mäntyharjulla sijaisevan Repoveden kansallispuiston alueelle on rakennettu valtava määrä merkittyjä vaelluspolkuja sekä useita telttailuun ja tulentekoon sopivia paikkoja.

Alueen läpi kulkee myös 120 kilometrin mittainen Valkealan ulkoilureitti. Repoveden reittejä riittää ainakin kahden päivän vaellukseen. Puistossa on useita näkötorneja, joihin kiipeämällä saa käsityksen kokonaisuudesta.

Kohtaamispaikkana nuotio

Vanhan tukinuittokanavan vieressä on nuotiopaikka. Sen ympärillä istuu joukko ihmisiä, joita yhdistää suomalainen erämaa. Yksi heistä on saksalainen Frans, joka on vuokrannut erämaamökin ja aikoo pitää sitä patikointinsa tukikohtana.

Vieressä istuu punahiuksinen Jonna, joka on tullut kuvaamaan vain päiväksi.

Sitten on kaksi reipasta nuorta miestä, Nikita ja Janne. Heillä on läskipyörät, ja heidän reittinsä on vähän pitempi.

Lisäksi nuotiolle astelee vielä onnellinen mies. Keijo, sattumoisin karavaanari, oli yötä taivasalla, verkkokeinussa, eikä ”ehtinyt” nukkua kuin vähän aamuyöstä. Hän oli kuunnellut hanhien muuttoa. Pimeässä.

Täytyy ollakin erityisen väsynyt, jos onnistuu saamaan unenpäästä kiinni hanhien siivenäänien säestyksellä. Mitään ei näy, mutta torvimaiset äänet ja siiven pehmeät lyönnit ilmaan ovat huumaavaa erämaan elämystä. Kuin unta.

Kouvolan ja Mäntyharjun alueella oleva Repoveden kansallispuisto on erittäin suosittu noin 150 000:lla vuosittaisella kävijällään. Metsähallitus onkin jo huolestunut luonnon kestokyvystä. Siksi on hyvä pysytellä merkityillä reiteillä.

Metsähallituksen tavoitteena on saada paikalle uusi riippusilta Lapinsalmen yli mahdollisimman pian.

Karavaanarin kannattaa huomioida Suomen Kultareitti. Vesibussiin voi astua leirintäalueelta aamulla, patikoida päivä ja palata vesitse taas omaan rannalla sijaitsevaan majoitukseensa.

Orilammen Majan Helena Salminen kehottaa varaamaan ajoissa vesibussikyydin. Samalla hän kertoo, että lomakeskuksen pihapiirissä uudistetaan seuraavaksi pieneksi jäävä huoltorakennus.