Caravan-lehden pääkirjoitus 4/2020

Muistatko vielä kyseisen laulun muutaman vuoden takaa? Kyllä, juuri se sietämätön, yhä kohtuuttomasti radiosoittoa nauttiva kappale, joka saa kanavan vaihtumaan pikaisesti jo alkusäkeiden aikana. Näin siis jopa liikenteessä silläkin uhalla, että alla oleva ajoneuvo löytyy numiskan hätäisen etsimisen seurauksena ojasta. Renkutuksen nimi sentään sopii ajankohtaan ja myös pääkirjoituksen otsikoksi kuin voikukka vesilasiin.

Kyynisesti käynnistyi tämän tekstin ohella myös kesä vuosimallia 2020. Koronapandemialta ei säästynyt edes Caravan-lehden avustajakunta yhden terävimmistä kynäniekoistamme päädyttyä totaalisen epäonnisesti hengityskoneeseen. Me tartunnalta toistaiseksi säästyneet toivotamme hänelle pikaista toipumista samalla, kun yritämme piileksiä kotitoimituksissa suojassa taudin toiselta aallolta.

Saapa nähdä, joutuuko valtiovalta palauttamaan kevään tiukkoja rajoituksia vielä kesän mittaan, vaikka niitä parhaillaan puretaan eri puolilla Eurooppaa, meilläkin. Normaalioloja lähestytään ristiriitaisissa tunnelmissa, koska esimerkiksi Lahden Caravan-messut on peruttu syksyltä kokonaan. Alan suurin tapahtuma Suomessa olisi juhlistanut tänä vuonna kaksikymppisiään.

Matkailuajoneuvotuojat ry:ltä, siis messujen pääjärjestäjältä, päätös oli fiksu ja vastuuntuntoinen. Riski tartuntojen leviämiselle oli melkoinen ja olisi tiennyt toteutuessaan alalle valtavaa imagotappiota. Siksi voikin hämmästellä, miksi maanosan jokasyksyinen ykköstapahtuma Caravan Salon Saksan Düsseldorfissa näillä näkymin (3.6.) järjestetään, vaikka liuta isoja merkkejä loistaa poissaolollaan. Vieraitakin otetaan sisään vain rajatusti, ja kaikilta edellytetään hengityssuojainta.

Alan kauppa Suomessa on käynyt hämmästyttävän hyvin koronakriisistä huolimatta, ellei jopa sen ansiosta. Kuten tämän lehden Kauppiaskierros-jutussakin (sivuilla 22–23) todetaan, kotimaan matkailu on nyt trendikästä ja erityisesti nuorten polvien suosiossa. Loppukeväästä on laajasti uutisoitu, miten varsinkin käytetyt matkailuajoneuvot ja vuokrakalusto viedään tarjoajilta käsistä. Maailmantalouden jälkimainingit saattavat koetella jollakin aikavälillä myös caravan-sektoria, mutta ainakaan vielä tällaisesta ei ole merkkejä näkyvissä.

Mitä yksittäisen karavaanarin pitäisi tästä kaikesta sitten ajatella? No sitä, että leirintäalueilla ja välietapeilla on edelleen huolehdittava supertarkasti hygieniasta ja turvaetäisyyksistä. Muutenhan kesällä saa ja pitää ottaa rennosti. Ja siihen päälle voi hyräillä häikäilemättömästi vaikkapa edellä mainittua korvamatoa muun reissuseurueen suureksi iloksi.

Mainiota kesää kaikille poikkeusoloista huolimatta!

Pauli Salokangas
päätoimittaja