Caravan-lehden pääkirjoitus 3/2018

Vanhojen ja saastuttavien autojen omistajat on ajettu Euroopassa ahtaalle. Varsinkaan iäkkäiden dieselautojen ei haluta enää tupruttelevan myrkyllisiä pienhiukkasiaan ruuhkaisten suurkaupunkien hengitysilmaan. Erilaisia ympäristövyöhykkeitä onkin jo pari kolme sataa (juttu sivuilla 14–15). Ensimmäiset perustettiin Saksaan kymmenisen vuotta sitten, ja hiljalleen muut maat ovat seuranneet perässä.

Toimiin on ollut pakko ryhtyä, sillä EU-komission mukaan joka vuosi noin 400 000 ihmistä kuolee ilmansaasteiden vuoksi, ja rajoitteista huolimatta liikenne vain lisääntyy. Pääosa EU-maista ei täytä ilmansaasteiden hillitsemiseksi asetettuja tavoitteita, eivätkä hiljattain paljastuneet autonvalmistajien dieselskandaalit auta asiaa.

Karavaanarin kannalta ongelmat ovat moninaiset, sillä pääosa matkailuautoista kulkee dieselillä samoin kuin moni vetoauto. Matkailuautot ovat jo valmiiksi hintavia, mikä pakottaa varsinkin aloittelevat karavaanarit suosimaan päästönormit ylittäviä vanhempia malleja. Lisäksi leirintämatkailun luonteeseen kuuluu liikkuminen. Moni karavaanari haluaa reissata ulkomailla, mutta perehtyminen eri kohdemaiden ympäristövyöhykkeisiin on melkoinen savotta.

Kokonaisuus on äärimmäisen sekava siksi, että käytännöt vaihtelevat paitsi Euroopan myös yksittäisten maiden sisällä. On pysyviä ja väliaikaisia vyöhykkeitä, ja samalla uusia ilmestyy kuin sieniä sateella. Informaatiota on ripoteltu sinne tänne, ja sitä on harvoin tarjolla suomeksi. Tilanne on pähkähullu, sillä jokaisella maalla on vyöhykkeille omanlaiset tarransa. Pahimmillaan Euroopan kiertueelle suuntaavan pitäisi tilata ja liimata tuulilasiinsa jopa puolenkymmentä erilaista merkkiä. Hämmennystä lisäävät erilaiset tietullit ja ruuhkamaksualueet.

Eurooppa tarvitsisi nyt mahdollisimman nopeasti koko maanosan kattavan yhtenäisen ja yksiselitteisen säännöstön ympäristövyöhykkeilleen. Jo nyt jotkut tarrafarssiin turhautuneet karavaanarit kiertävät tietyt suurkaupungit kaukaa. Osa taas viis veisaa määräyksistä, vaikka kamerat tarkkailevat ja sakot seuraavat perässä Suomeen asti. Vilpittömissä vahinkotapauksissa sopii kuitenkin toivoa, että ulkomaiden viranomaiset antaisivat armon käydä oikeudesta.

Viimeksi Ruotsi ilmoitti tiukentavansa jo lähivuosina suhtautumistaan dieselautoihin, joiden hinnat kääntyivät siellä heti laskuun. Saksassa dieseleille pohditaan paikoin jopa täyskieltoa, joka kirpaisisi kipeästi myös karavaanareita. Helsingistäkin löytyy ympäristövyöhyke, mutta muuten Suomi vielä tarkkailee tilannetta. Suomalaiselle leirintämatkailulle on toki sitä parempi, mitä hankalammaksi reissaaminen tehdään muualla Euroopassa.

Pauli Salokangas
Päätoimittaja