Caravan-lehden pääkirjoitus 4/2024

Niinhän siinä kävi, että vuosien vaanimisen jälkeen valtionjohto äkkäsi tarttua säästö- ja verotusvimmassaan myös matkailuautoiluun. Kevään kehysriihessä suunniteltiin ensin uusien matkailuautojen autoverotuen poistoa, mikä olisi pompsauttanut niiden ja siten käytettyjenkin hinnat pilviin sekä todennäköisesti ohjannut kysyntää ulkomaille ja kaatanut alan kotimaisia yrityksiä. Muutoksen haitat olisivat hyvinkin käyneet hyötyjä suuremmiksi.

Matkailualan järjestöjen, eli SF-Caravan ry:n, Matkailuajoneuvotuojat ry:n ja Suoma ry:n, vahvan vaikuttamistyön ansiosta ideasta siirryttiin onneksi maltillisempaan suuntaan (uutinen sivulla 12). Nyt matkailuautoille kaavaillaan korotusta käyttövoimaveroon. Jos veroa nostetaan, sopii toivoa, että kohtuudessa pysyttäisiin siten, ettei tämänkään muutoksen hyöty – tai oletettu hyöty – kääntyisi lopulta negatiiviseksi.

Nyt nimittäin saattaa alkaa kikkailu matkailuautojen poistolla liikennekäytöstä. Jos esimerkiksi 3 500 kilon auton vero on 3,65 euroa päivä, tämä tekee viikossa päältä 25 euroa. Kun liikennekäytön katkaisee Traficomin sivulla kuudella eurolla, karavaanarille jo viikon seisottaminen kotipihassa lyö leiville. Siinä jää toki matkailutulokin saamatta niin yrityselämältä kohteissa kuin myös arvonlisäverona valtiolta, siis autoiluun liittyvän verotappion lisäksi.

Kukaties Karoo on seuraava suomalainen menestystarina tyyppiluokkaa Solifer.

Eikä sillä, etteikö valtion taloustalkoissa kaikkien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Mutta entä he, jotka omistavat vain matkailuauton? Tai he, jotka ovat kunnostaneet matkailuauton vanhasta linja-autosta? Esimerkiksi 26-tonnisesta karavaanibussista käyttövoimavero olisi yli 5 000 euroa vuodessa, mutta liekö monillakaan niistä sen verran edes myyntiarvoa? Autoilua kuritetaan jo muutenkin verotuksella ja kalliilla polttoaineella. Yleisönosastolla (sivu 112) kysytäänkin aiheellisesti, pitäisikö tasapuolisuuden nimissä myös veneitä ja vapaa-ajan asuntoja verottaa.

Toteutuessaan veronkorotus saattaisi luoda siirtymää takaisin matkailuvaunuiluun. Heinäkuun loppuun mennessä uusien vaunujen rekisteröinnit olivat – toisin kuin matkailuautojen – viimevuotista jäljessä. Vankkureitahan on Suomessa nykyisin rekisterissä enemmän moottorin kanssa kuin ilman, mutta ”taxfree-vaunuilu” alkaa olla taas entistä varteenotettavampi vaihtoehto, jopa sähköautoilijoille.

Mielenkiintoinen tulokas tällä sektorilla on Suomessa suunniteltu Karoo-retkeilyvaunu, josta on tehty tilauksia jo prototyyppivaiheessa Yhdysvaltoja myöten (sivut 10–11). Suomesta on pitkään puuttunut matkailuajoneuvoalan kehitystyö, mutta kukaties Karoo on seuraava sinivalkoinen menestystarina tyyppiluokkaa Solifer. Ainakin lupauksia herättää yrityksen linjaus siitä, että Nokian virheeseen pelkästä insinöörivetoisuudesta ei haluta haksahtaa, vaan myös esimerkiksi designin arvo ymmärretään.

Pauli Salokangas
päätoimittaja