Menihän se joulu myös matkailuautossa espanjalaisella torilla

Espanjan suomalaisimmassa kaupungissa, Fuengirolassa, on Jesus Santos Rein -katu, joka johtaa torille eli Feria-alueelle kauniin portin läpi. Portissa olevan Neitsyt Marian kuvan alta näkyy pitkä rivi matkailuautoja, joiden joukossa kymmenkunta suomalaista viettää joulua espanjalaisella torilla.

Voisiko tarina olla enää jouluisempi: mukana on Neitsyt Maria, Jeesus ja karavaanarit, joilla ei ole muuta kotia kuin matkailuautonsa. Yksi heistä on Reino Tuomi.

– Ostin tämän, kun huomasin kymmenen eläkevuoden jälkeen, että tässäkö on kaikki; neljä betoniseinää ja televisio. Vaihdoin henkilöautoni tähän matka-autoon ja löysin sopivasti naisystävän, jolla oli Espanjan kokemusta. Niin lähdimme tänne Fuengirolaan, Reino Tuomi kertoo tarinaansa.

Reino Tuomi vaihtoi henkilöautonsa matkailuautoon. Hän päätyi Espanjaan monen muun tapaan.

Kohtasitteko matkalla varkaita tai kaasuttajia?

– Kyllä, kerran, jossain Ranskassa levähdyspaikalla heräsimme ja huomasimme, että autossa oli käyty yön aikana. Meiltä oli viety vain tabletti, ei edes rahoja. Selvästi meidät oli kaasutettu ja viety siististi se, mitä he halusivat. Nyt tänne ei enää tulla, on sellaiset esteet.

Joku käy ovella näyttämässä kuinka vanhasta rollaattorista tehty kaasupullon kuljetin toimii. Espanjassa on talvella lämpöiset päivät – aattona +22 astetta – mutta kylmät yöt. Kaasua menee, kun sähköpaikkaa ei ole, mutta sitä saa kuivan joen alajuoksulta Repsolin huoltoasemalta yhdellätoista eurolla.

– Ja kyllä tässäkin toriparkissa kävi varas, joka vei tuolta takaa pyörätelineeltä sähköpyörän. Nyt pidänkin tätä uutta täällä sisällä, Reino Tuomi sanoo.

Miehiä on torilla matkailuautoissaan pitkä rivi

Mitään muuta kotia 82-vuotiaalla miehellä ei ole kuin tämä matkailuauto espanjalaisella torilla, ja se sopii jotenkin joulun sanomaan, missä Jeesuskin nukkui ensimmäiset yönsä tallissa.

Vaikka Reinon asuinsija, yleisen mielipiteen mukaan, ei ole kummoinen, niin selvästi hän on ylpeä autostaan, jota pitää enemmän asuntona kuin autona. Reino kertoo, että hänellä on muutenkin onni elämässä.

– Poika on autonasentaja ja huoltaa auton aina keväällä. Lisäksi hän huolehtii kaikesta elektroniikasta. Tässä telkkarissa näkyy kaikki Suomenkin kanavat.

Yksinäisiä miehiä on torilla matkailuautoissaan pitkä rivi. Parhaimmillaan seitsemisenkymmentä, kertoo naapuri. Tunnettuahan on, että sinkkumiehet kuolevat Suomessa kymmenen vuotta aikaisemmin kuin naimisissa olevat. Naisilla se on toisin päin. Mutta onko niin, että tällainen kuolleisuus koskee vain Suomessa asuvia, ei Espanjassa talvehtivia?

Ei näitä miehiä numeroista huolimatta ainakaan vanhuus näytä vaivaavan. Aurinko, lämpö, sosiaalinen elämä ja välimerellinen elämäntapa tarttuu pienestä vastustelusta huolimatta suomalaisiinkin miehiin.

Suomalaisten aamupalaverit pidetään usein tässä ”Castron kahvilassa”.

Sosiaalinen elämä alkaa Espanjalaisen torin yhdyskunnassa jo aikaisin aamulla. Silloin mennään Feria-alueen laidalla olevaan kahvilaan. Sitä pitää italialainen Castron perhe, hekin vasta tänne muuttaneita.

Miten sen kielitaidon kanssa?

Miehet nauravat kysymykselle kielitaidosta. Kotona kun heiltä kysytään, miten siellä pärjäsitte kielen kanssa, vastataan, että aikansahan siihen meni, ennen kuin oppivat suomea.

Tosiaan, kahvilan Castro näyttää piilossa olevaa lunttilappua, jossa lukee: Hyvää huomenta, päivää, kiitos, näkemiin ja hyvää joulua. Näillä pärjätään alkuunsa ja oppiihan Castro myöhemmin lisää. Toisaalta suomalaistunut Fuengirola suomalaistuu koko ajan lisää, joten täällä pärjää pitkälti suomen kielellä.

Kahvilan Castro näyttää lunttilappuaan.

Kahvilassa karavaanarit kertovat, että aikaisempina vuosina torilla ei saanut majailla kuin muutaman yön kerrallaan. Poliisit kävivät kirjoittamassa rekisterinumeroita vihkoonsa ja pitivät kirjaa, ”joka meni monesti sekaisin,” nauraa joku maitokahvia juodessaan.

– Jos olimme linnan parkissa – Fuengirolan linna joen laskukohdassa meren rannalla – heidän kirjanpitonsa saattoi näyttää, että olimme olleet monta yötä siellä. Poliiseilta meni linnan- ja toriparkin kirjanpito sekaisin.

Toriparkki on erittäin suosittu?

Yksi syy toriparkin suosioon on Fuengirolan leirintäalueen remontti. Toisekseen tori on ilmainen ja hyvällä sijainnilla. Vesipiste ja kempsa on epävirallisesti lähellä. Saunakin on kävelymatkan päässä.

Mutta on yksi mutta: toria tarvitaan kaksi kertaa viikossa kauppapaikaksi. On tiistaimarkkinat sekä lauantaina vanhan tavaran valtaisa kirpputori, josta sanotaan, että jos sinulta on hävinnyt hohtimistasi toinen puoli, niin lauantaina sen löydät sieltä.

Hedelmiä, avocadoja ja mansikoita myydään suoraan kottikärryistä. Eikä läheskään kaikki ole omista puista. Tori kuten koko kaupunki on erittäin kansainvälinen. Kielten ja kansallisuuksien toimiva sekamelska.

Tiistaiksi ja lauantaiksi pyörillä olevat kodit siirtyvät yhdeksi yöksi jonnekin muualle. Mahdollisuuksia on. Sosiaalinen elämä pitää huolen omistaan. Kun jollakin ei toimi lämmityslaite, se on kaikkien yhteinen huoli.

Miksi sitten vapaaparkissa?

– Leirintäalueella joutuu maksamaan kaksikymppiä yöltä. Ja vaikka tuo Fuengirolan kämppäri olisi kunnossa, en menisi sinne. Sillä sieltä on pitkä matka tänne keskustaan, missä kaikki palvelut ovat. Tuolla aidan vieressä on luukku, johon voi tyhjentää likaviemärin. Vesihana löytyy myös läheltä. Aurinkokennot katolla antavat virtaa. Yksi on moottori- ja toinen hupiakkua varten. Minulla on Alden vesikeskuslämmitys, joten kyllä näillä pärjää, kertoo Reino.

Mutta ei joulu vielä siinä ollut. Espanjassa lahjat tuodaan vasta loppiaisena. Silloin kaupungissa on suuri kulkue, jota on valmisteltu pitkin vuotta. Koristeellisesta kulkueesta heitetään lapsille karkkia ja pieniä lahjoja. Perheissä sitten kolme viisasta tietäjää tuovat joululahjat. Espanjassa joulunaikaa vietetään siis todella pitkään.

Suomalaisia karavaanareita on toriparkin lisäksi rantakadulla, missä sielläkin poliisit häätävät joskus, epäjohdonmukaisesti, siellä nukkuvia. Fuengirolan linnan parkissa on aina karavaanareita kuin entisaikojen kauppiaita; vapaaparkkilaisten mielikuvitus ja sosiaaliset vinkit luovat aina uusia paikkoja jonkun palmun alla.

Rantakadulla viihtyvät sovussa niin karavaanarit kuin lainelautailijat.