Talvella hinausauto kutsutaan nykäisemään ojaan suistunut auto takaisin tielle selvästi useammin kuin kesällä. Talvisia ojaanajoja selittää paitsi liukas keli, myös aura-auton liian laveat ajoliikkeet. Kun tie yliaurataan ojan päälle, auto tippuu herkästi ojaan.

– Kaupungeissa kadut ovat lumen auraamisen takia talvisin paljon kapeampia kuin kesäisin. Maaseudulla tiet ovat vastaavasti paljon leveämpiä, hinausalan yrittäjä Roger Frejborg tietää.

Vaikka ojaanajon riski on talvisin suurempi, ei Frejborg lähtisi varustelemaan autoja ojaanajon varalta. Jos jotakin varustetta kannattaa mukana kuljetella, niin sitten lapiota.

– Ainakin jos tietää, että menee lumiselle tielle. Kun lunta on paljon, auto voi liian nopeasti ajettaessa nousta lumipatjan päälle niin, että vetävät pyörät lyövät tyhjää.

Toinen harkinnan arvoinen varuste on renkaan alle tarkoitettu matto, josta lumessa tyhjää pyörivä rengas saa pitävän otteen. Tällaiset matot kuuluvat esimerkiksi Postin autojen varustukseen. Myös auton jalkatilan matot toimivat tässä tarkoituksessa, mutta jalkatilan matto ei välttämättä kestä koettelemusta vahingoittumattomana.

”Äkkinäiseltä halkeaa puskuri, kun luukkua yrittää aukaista”

Jos auto kapsahtaa ojan puolelle eikä nouse sieltä omin voimin takaisin tielle, voi yrittää turvautua kaveriapuun. Jos apua saa paikalle, pitää alkaa selvitellä, mistä autoa voi hinata. Useimmissa nykyautoissa hinaus on tarkoitus tehdä puskuriin ruuvattavalla lenkillä. Lenkki löytyy yleensä varapyöräkotelosta. Lenkin olemassaolo on hyvä tarkistaa jo ennen kuin sitä tarvitaan. Jos lenkki löytyy, seuraava haaste on saada puskurissa oleva, lenkin kiinnityskohdan peittävä luukku auki.

– Äkkinäiseltä halkeaa puskuri, kun luukkua yrittää aukaista. Jos luukku aukeaa, sen alla olevat kierteet voivat olla täynnä lunta, likaa ja ruostetta. Lenkkisysteemi on nätti, mutta ei käytännöllinen, Frejborg arvioi.

Jos lenkki saadaan paikoilleen, pitää muistaa, että siitä voi vetää vain suoraan. Sivuttaisliikettä lenkki ei kestä, vaan vääntyy. Itse tehtävässä ojasta nostossa pitää muistaa toimia rauhallisesti, jotta omaisuusvahinkoja ei pääsisi syntymään.

– Ojasta vedetään tasaisella vedolla, nykiä ei pidä. Ammattihinaajakin nostaa autot ojasta vinssillä hitaasti vetämällä.

Hinaus pitää tehdä paitsi tasaisesti, myös hitaasti. Niin ehditään havaita esimerkiksi köyden katkeamisen merkit ajoissa. Yllättäen katkeava köysi lyö kuin ruoska.

– Nykyautoissa kaikki on muovia, pakkasella puskuriin osuva köydenpää halkaisee puskurin.

Ojassa oleva auto pitää vetää ylös samaa reittiä, jota se ojaan meni, siis yleensä taaksepäin.

– Toinen vaihtoehto on kaivaa autolle uusi ura, jos se vedetään ylös eri suunnasta kuin mistä se ojaan meni.

Koska hinauslenkillä hinattaessa pitää vetää suoraan, vaatii autolla tehtävä hinaus yleensä paljon tilaa. Tämä asettaa omat haasteensa myös ammattilaisille. Frejborgin tallissa on viisi hinausautoa, koska yhdellä autolla eivät kaikki keikat hoidu. Pöpelikköön lähdetään pienellä nelivedolla.

– Pitää valita auto, joka sopii työhön. Raskaan hinausauton koko tulee monelle asiakkaalle yllätyksenä. Moni puhelimessa vakuuttaa, että kyllä isokin hinausauto tänne mahtuu, mutta paikan päällä selviää, että ei mahdu.

Hinaaja tottelee fysiikan lakia

Jokainen ojaanajo on erilainen. Joskus ojasta noustaan helposti, joskus nostoon tarvitaan kahta vinssiä. Ammattilainen miettii ennen nostoa esimerkiksi auton painopistettä ja ojan syvyyttä.

– Ei tämä ole rakettitiedettä, mutta fysiikan lakia pitää miettiä ja kunnioittaa.

Nostaminen ojasta ei ole ammattihinaajallekaan jokapäiväistä leipää. Frejborgin arvion mukaan viitisen prosenttia tehtävistä on ojaanajoja. Suurin osa hinaustarpeista johtuu autojen teknisistä vioista.

Teksti: Teematuotanto, Jarno Keskinen