Caravan-lehti kiersi pohjoisen leirintäalueita ja istahti hetkeksi alas mielenkiintoisten karavaanaripersoonien kanssa.
Sade on juuri alkamassa. Tuuli on tyyntynyt. Suota on tien molemmilla puolilla. Saksalaisperhe kävelee soratiellä kohti Lentuankosken campingiä Kuhmossa. Yksi perheenjäsenistä huiskii koivun oksalla ympäriinsä. Ilmassa on pirullinen määrä sääskiä ja infernaalinen ininä.
Päätämme haastatella perhettä Suomen kokemuksista heti huomisaamuna, mutta kun heräämme, he ovat jo lähteneet. Meiltä jää kuulematta mitä he miettivät Suomen kesästä, suomalaisista, sääskistä, campingeistä ja palveluista.
Ei hätää! Poistuneen saksalaisperheen paikalle tulee illalla saksalainen pariskunta retkeilyautollaan. Saksalaisia sentään liikkuu, mutta harvakseltaan.
–Suomalaiset ovat aivan ihania ihmisiä! Hämmästyttävää, kuinka ystävällistä palvelua olemme saaneet joka paikassa, sanoo Ewa-Maria Eickmann Hannoverin lähistöltä.
Saksalaispariskunta on kolmen viikon matkalla. He ovat ajaneet Tanskan, Ruotsin ja Norjan läpi ja tulleet Suomeen Lapin pohjoiskärjestä. Nyt Kuhmosta he jatkavat Kolille, katsovat sitten Saimaan, menevät Helsinkiin ja Turkuun ja sieltä Ahvenanmaalle ja lopuksi takaisin kotiin.
Pitkä matka, ajoa kertyy yli 7 000 kilometriä. Siihen mahtuu parisenkymmentä leirialuetta. Suomessa alueet ovat saksalaispariskunnan mielestä olleet yksinkertaisia, mutta toimivia. Lentuankoski on kaunis.
–Halusimme nähdä keskiyön auringon, ja nyt me olemme sen nähneet. Sääsketkään eivät tunnu enää pahalta, itse asiassa pidän niistä, kun ne eivät pääse häiritsemään. Meillä on karkotin autossa, kertoo Ewa-Maria Eickmann.
–Pohjoisessa on ollut upeaa. Ei missään voi nähdä niin paljon eläimiä (poroja) maantiellä kuin täällä. Parasta täällä on vapauden tunne, hiljaisuus, puhdas ilma, valo, luonto. Suomea pidetään turhaan kylmänä maana, ylistää Ewa-Maria Eickmann lopuksi.
Kuhmosta siirrymme Auttin pieneen kylään. Wanhan Auttin campingille Kemijoen varteen. Nuori saksalaispariskunta sylivauvansa kanssa on palannut alueella toistamiseen, koska pitää sen rauhasta, uimarannasta ja ystävällisestä palvelusta.
Auttista matkamme jatkuu Rovaniemelle. Ounaskoski camping joen varressa on norjalaisten Riviera. Alue on tupaten täynnä, suurin osa asiakkaista on norjalaisia. Rovaniemeltä ajamme Kilpisjärvelle.
Kilpisjärvelläkin on tungosta. Saanan rinteessä olevalla Kilpisjärven retkeilykeskuksella on loistavat kulissit, mutta karavaanarialue muistuttaa liikaa hökkelikylää ja on särö tunnelmassa, jonka mahtava Saana profiilillaan luo.
Ruotsin rekisterissä asuntovaunuineen liikkuvat Hannu Sarkkinen ja Asko Heikkilä ovat lähdössä etelään. Sarkkinen on Lieksasta kotoisin ja matka on nyt sinne. Heikkilä on lähtöisin Lestijärveltä. Tämä matka vie sinnekin.
–Mehän olemme venepakolaisia, 1970-luvulla Suomesta Ruotsiin paenneita, miehet vitsailevat.
Ruotsin ja Suomen leirintäalueet eivät heidän mielestään juurikaan eroa toisistaan. Ruotsissa ainakin jotkut alueet ovat kylläkin olleet jonkun verran edullisempia kuin Suomessa. Kilpisjärvellä miesten sauna tosin oli raskaasti alimitoitettu.
Norjalaisia on Kilpisjärvelläkin runsaasti. Yksi syy on epäilemättä K-Market Kilpishalli, mistä norjalaiset ostavat kilokaupalla siansivua, porsaan niskaa, naudan paistia, entrecotea, savustettua pekonia, makeisia, olutta ja virvoitusjuomia.
Kilpishalli tekee vuodessa yli 12 miljoonan euron liikevaihdon noin 100 vakituisen asukkaan kylässä.
–Matkailuautoilla ja -vaunuilla liikkuvat suomalaiset ovat myös merkittävä asiakaskunta kesäisin. He ostavat paljon ruokaa, iloitsee Marjatta Rousu Kilpishallista.
Kun kerran olemme Kilpisjärvelle saakka ajaneet ja valloittaneet Saanan, niin ajetaanpa saman tien Tromssaan Jäämeren rannalle.
Tromssassa on hieno karavaanarialue. Illalla se on täynnä. Kannatti varata sähköpaikka netin kautta. Paikat ovat säntilliset: autolle tai vaunulle asfaltti, vieressä tekonurminen piha. Vastaanotto on kuin hotellissa, ja ovista suihkuihin kuljetaan digitaalisella kortilla.
Ihan hyvä muuten, mutta saunasta harvat suomalaiset eivät voineet pitää. Siellä ei ollut juuri lämpimämpää kuin kesäisenä hellepäivänä.
Kilpisjärveltä Tromssaan tulivat myös Katri, Mikko ja Jaakko Huomo Ylöjärveltä.
-Kilpisjärven Tundrean campingiin olemme tyytyväisiä. Se ei ole ollenkaan pöllömpi paikka. Yö maksaa 25 euroa ja vettä saa suihkuun kahdella eurolla neljäksi minuutiksi.
–Tämä Tromssa on siisti, rauhallinen ja lähellä kaupunkia, mutta saunassa ei ollut kuin 40 astetta. Vettä kun heitti kiukaalle, niin kuului vain läpsäys, kertovat vaunulla liikkeelle olevat Huomot.
Koska Pohjois-Suomi on pullollaan norjalaisia, pitää heitä tietenkin myös haastatella. Nallikari on sopiva paikka, sillä se on jo vuosikymmenet ollut pohjoisnorjalaisten eteläinen rantalomaparatiisi.
Bodöstä Norjan napapiirin tuntumasta Nallikariin on tullut 17-henkinen karavaanariporukka. Joukossa on aikuisia ja lapsia. Porukalla on kerran kesässä tapana kokoontua yhteen jollekin leirintäalueelle.
Yleensä he ovat olleet Ruotsissa, muun muassa Tukholman ja Luulajan campingit ovat tuttuja. Nyt he päättivät kokeilla Suomea ja Oulun Nallikaria.
-Aivan fantastinen ranta! Lapsillekin se on erinomainen, koska on pitkän matkaa niin matalaa, sanoo seurueen puhenaisena toimiva Line Stolpen.
–Ja täällä on tosi hyvää jäätelö, pistää yksi pienistä tytöistä väliin.
–Ongelmaksi nousi se, että emme saaneet viittä vierekkäistä paikkaa vaikka varasimme hyvissä ajoin. Ruotsissa se on aina onnistunut. Me olisimme täälläkin halunneet olla koko ajan lähekkäin. Tärkeintä meille on olla yhdessä ja lasten kanssa, sanoo Line Stolpen.
Seurue ajoi kotoaan Nallikariin 730 kilometrin matkan. Kaikki vaikuttavat olevan pääasiassa tyytyväisiä. Oulun keskustaan on lyhyt matka, ympärillä on hyvät tasaiset pyöräilymahdollisuudet, merivesi on lämmintä, kylpyläpalvelut vieressä ja kun kotona satoi koko kesäkuun, on heinäkuun helle hivelevän hieno kokemus.
–Ehkä kouluikäisille lapsille täällä voisi olla vähän enemmän aktiviteetteja, ja jos opaskyltit olisivat muullakin kuin suomen kielellä, niin olisimme ihan tyytyväisiä. Suomen kielestä ei saa mitään tolkkua, norjalaiset sanovat.
Entä ensi vuonna? Jatkatteko Suomeen tutustumista?
–Siitä päätetään tammikuussa, mutta voi olla, että menemme Tanskaan, sanoo Line Stolpen.
Kuvat: Tuula Koponen