Vihdin Nummelasta alkunsa saava valtatie 2 on monen etelässä rattia kääntävän karavaanarin suosima reitti. Määränpäänä siintää kenties Pori-Jazzin kulttuuritarjonta ja Yyterin hiekat

Karavaanarit ovat perillä, kun auto siirtyy maantielle. Tämä käy toteen etenkin valtatie 2:n mahdollistamiin taukokohteisiin tutustuttaessa. Caravan-lehti kävi testaamassa upeat kohdevinkit.

Matkaan Nummelasta, kohden Tammelaa ja Forssaa

Nummelasta katsottuna reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, Tammelan kunnan alueella, tien oikealle puolelle ilmestyy Liesjärven kansallispuiston kylttejä.

Nyt kannattaa kaasujalkaa höllentää, sillä tästä luontoihmeestä löytyy paljon koettavaa. Liesjärven vinkkinä nostamme perinteet kunniaan. Korteniemen perinnetilalla voi tutustua mustavalkoisen Suomi-filmin tunnelmiin kanojen, lehmien ja heinäpeltojen valtakunnassa.

Karavaanareille paikka on oiva valinta pysäköintialueen laajuuden vuoksi. Täällä mahtuu isompikin auto kääntymään.

Kesäisin Korteniemen tilalla voi osallistua vapaaehtoisena niittotöihin ja tuoksutella tulella valmistetun pannukahvin aromia. Pihapiiristä löytyy postikorttimaisten järvimaisemien lisäksi vanhan kivikautisen asutuksen jäänteet.

Piipusta kohoava savu niin rantasaunalla kuin päärakennuksella kutsuu luokseen. Sisälle näihin historiallisiin rakennelmiin kannattaakin uskaltautua, aikamatka menneeseen kahvihetken kera on ikimuistoinen kokemus. Korteniemestä onnistuu pidempikin retki Liesjärven kansallispuiston maisemiin.

Kun matka jatkuu takaisin maantielle, niin eipä kulu montaakaan kilometriä, kun kuski voi tehdä käännöksen Somerontielle (tie nr. 282). Reilun seitsemän kilometrin matkan päässä luontoäidin ytimessä odottaa Torronsuon kansallispuiston iso pysäköintialue, Kiljamo.

Tämä turpeenpaksuudeltaan yhdeksi Suomen syvimmäksi arvioitu suo on mykistävän kaunis ja sen lumoihin pääsee tutustumaan parin sadan metrin taipaleen päässä pysäköintialueelta.

Kiljamon näkötorni on korkea rakenne, josta tarjoutuvat näköalat siivittävät katseen Torronsuolle koko laajuudeltaan.

Verkkokalvoille piirtyy alhaalla sukkuloiva pitkospuureitti, joka kiertää tämän komean suon. Kymmenen kilometriä pitkän rengasreitin varrelle jää muun muassa louhos ja suon eteläpäässä historiallisia kauniita puutaloja tarjoileva Torron kylä.

Tammelan vieressä sijaitsevassa Forssan kaupungissa voi käydä ostoksilla ja hoidella mahdollisesti jo kolottavaa kahvihammasta.

Kiljamon pysäköintialueelta on matkaa Forssaan vain hieman reilu 10 kilometriä. Tämä on tärkeä tieto, jos haluaa tutustua kansalliseen kaupunkipuistoon. Punatiilisten rakennusten historia ja alueen puistot tulevat tutuiksi reitillä, joka kertoo tarinaa maaseudun nopeasta muutoksesta teollisuuden tyyssijaksi.

Matka jatkuu kohden Huittista

Valtatie 2 sukkuloi Forssan jälkeen reilun puolen tunnin ajomatkan siivittämänä Huittisiin. Täältä löytyy erilainen kiitotie, se on varattu linnuille. Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto on tunnettu keväisin ja syksyisin paikalla aikaa viettävistä kurkiparvistaan.

Lintujen touhuilun tarkkailuun on kansallispuiston järviosalle rakennettu useampi torni kiikaroinnista ja valokuvauksesta kiinnostuneille.

Suon puoleisesta osasta kansallispuistoa löytyy turpeen nostoa ja suoluontoa esittelevä parin kilometrin pituinen rengasreitti. Täällä kannattaa pysähtyä, elää hetkessä ja kuunnella. Kansallispuistoon tutustujien on hyvä jättää menopelinsä Mutilahden pysäköintialueelle. Paikka on strategisesti mainio. Pysäköintialueen vieressä on lintutorni ja pääsy Isosuon reiteille.

Huittisista on ajallisesti puolen tunnin matka Poriin. Reitille mahtuu monenlaista sivujuonnetta. Heti Huittisten päässä voi tehdä päätöksen tutustua Euran puolella sijaitsevaan Kiukaisten Panelian kivikautiseen kylään. Paikallisessa museossa on näyttely nimeltään ”Kyl meil on enneki elet”, joka tarjoilee vierailijoille vanhaa merellistä elämäntapaa kuvaavaa silmänruokaa.

Panelian kylästä löytyy päiväretkeläisille pronssireitti, jonka varrella on kuusi hautaröykkiötä. Niistä isoin on myös isoin Suomesta löydetty kivinen komistus, Kuninkaanhauta.

Ulvilassa voi tehdä löytöjä

Matka jatkuu Poria kohden, mutta vieläkin löytyy jotain, minne kannattaa menopelinsä ohjastaa. Ulvilan luontoihmeet ja hansakaupunkimainen ruukkihistoria ovat pysähtymisen arvoisia.

Kaasmarkunjoen rannalta löytyvä vanha mylly luontopolkuineen kutsuu kalastuksesta innostuneita. Joen mutkien virtapaikoissa uiskentelee taimenia.

Itse myllyyn voi jäädä yöpymäänkin, jos viimeistä taivalta Poriin ei halua tässä vaiheessa ajella ja tutustua Satakunnan helmeen. Ulvilassa mielenkiintoisia kohteita riittää, joten nyt terävät kynät valmiiksi.

Leineperin ruukki parin kilometrin päässä Kaasmarkusta ja Joutsijärven vaellusreitti vesistön suomien palveluiden kanssa on hyvä raapustaa vierailukohteina omaan vinkkivihkoon. Ohjelmapalveluyrittäjät tarjoavat kanoottiretkiä koko Ulvilan mitalla.

Leineperin ruukilla järjestetään tapahtumia keväästä alkusyksyyn. Paikalla on mahdollisuus nähdä käsityöläisten työskentelyä, varata rantasauna ja ihastella kosken kuohuja vanhan myllyn vierellä.

Hyvällä tuurilla näissä puitteissa näkee keskiaikaisia asuja kantavia satakuntalaisia mittelemässä miekoin ja haarniskoin taistelunäytöksissä.

Kotiin viemisiksi maanteiden ritari piipahtaa Leineperin myllyllä ostamassa hieman jauhoja. Kahvila Savipakarin antimet laajan matkailuautoille suunnitellun pysäköintialueen vieressä kruunaa päivän. Ruukilla on Ulvilan matkailun infopiste.

Porissa ollaan perillä

Valtatie 2:n päätepiste on Selkämeren kansallispuiston tuntumassa. Kylpylä-hotellipalveluiden lisäksi Yyterin hiekat tarjoilevat upeiden merinäkymien lisäksi kahdeksan kilometrin mittaisen esteettömän reitin Selkämeren kansallispuiston mantereen puoleiseen osaan. Kiikarit ovat kannatettava apuväline Yyterin reiteillä.

Tänne on hyvä päättää automatka. Tai jospa sitä vielä ostaisi itselleen porilaisen?

Teksti ja kuvat: Pepe Forsberg