Caravan-lehden pääkirjoitus 6/2020

Suomen ja Ruotsin välillä voisi kulkea silta Haaparantaa paljon etelämpänä. Yle uutisoi loppukesästä laskelmista, joita diplomi-insinööri Antti Talvitie ja tekniikan tohtori Esa Eranti olivat tehneet Vaasan ja Uumajan välisestä tieyhteydestä. Lyhin reitti olisi alle 60 ja pisin vaihtoehto lähes 80 kilometriä. Rakentaminen kestäisi nykytekniikalla arviolta viisi vuotta, ja hintaa hankkeelle kertyisi kolmesta viiteen miljardia euroa.

Aika arvokasta siis, mutta saahan sitä pähkäillä ja räknäillä. Tämäkin hullulta tuntuva idea saattaa rahoituksen järjestyessä olla kymmenen vuoden kuluttua täyttä todellisuutta ja parhaassa tapauksessa maksaa itsensä jollain aikavälillä jopa takaisin. Oikoreitin valitsisi varmasti moni karavaanarikin lauttamatkan sijasta.

Merenkurkun siltaa pitkin voisi nykyistä helpommin hurauttaa tutustumaan leirintäalueisiin lahden molemmin puolin. Ruotsin alueet nostaa esille myös SF-Caravan ry:n puheenjohtajana jatkava Olli Rusi tämän lehden haastattelussa (sivuilla 98–99). Rusin mukaan leirintäyöpymisiä oli Ruotsissa viime vuonna 16 miljoonaa – siis kahdeksankertainen määrä Suomen verrattuna – vaikka väestöä Svea-mamman maassa on vain tuplaten ja matkailuajoneuvojakin nelinkertaisesti.

Ero selittyy Ruotsin isompien volyymien ja keskeisemmän sijainnin ohella myös vetävämmillä leirintäalueilla. Länsinaapurissa moniin alueisiin on investoitu vuosien mittaan paljon, mikä on tehnyt niistä likimain teemapuistoja vesihuvituksineen, eläinpuistoineen ja kiipeilyratoineen. Esimerkiksi lapsiperheet suuntaavat mieluiten kohteisiin, joissa riittää muutakin viihdykettä ja huvittelumahdollisuuksia kuin mölkky ja karaoke.

Investointeihin ovat johtaneet täkäläistä runsaammat pääomat ja rohkeus tehdä asioita isosti. Ruotsissa leirintäalueiden markkina on rakentunut bisnesvetoisemmin, sillä esimerkiksi alan suurin yritys pyörittää maassa peräti 39 aluetta. Voittoa ja sen maksimointia tavoitteleva toiminta takaa draivin, jossa ei kaihdeta ronskiakaan riskinottoa ja kilpaillaan alueiden kesken siitä, kuka jättää asiakkaan tyytyväisimmäksi. Aina edes hyvät ideat eivät toteudu saati tuota voittoa, mutta menestyksen vastakohta ei ole epäonnistuminen vaan toimimattomuus.

Innovatiivisia edelläkävijöitä on Suomessakin, eikä Ruotsia tarvitse kadehtia ja matkia kaikessa. Vaatimattomuuteen liittyy oma romantiikkansa. Silti myös suomalaiset leirintäalueet kaipaisivat taakseen aavistuksen nykyistä ponnekkaampaa liiketoiminnallista ajattelua, osaamista ja asennetta – niitä hulluja ideoita – sekä tietysti pääomia kotimaisen leirintämatkailun alati kohoavan arvon ymmärtäviltä sijoittajilta. Ehkä sellaisia ilmestyy kuvaan jo ennen Merenkurkun sillan avajaisia.

Pauli Salokangas
päätoimittaja