Hymerin maastokelpoisten Mercedes-Benz-alustaisten nelivetomallien uusin tulokas on ML-T-malliston lippulaiva, huippuhyvin varusteltu 7,13-metrinen 580 CrossTrail.
Hymerin ML-T-malliston huippumalli on 580 CrossTrail -erikoismalli, jonka kokonaismassa on 4 100 kiloa. Huippuhyvin varustellun mallin perushinta on 187 900 euroa.
Hymerin Mercedes-Benz Sprinter -alustaisten ML-T-mallien tarjonta on kasvanut vuosien saatossa. Perustasoisesta ML-T:stä on taka- ja nelivetoisena valmistettavat 570- ja 580-mallit, joilla on pituutta 674 ja 698 senttimetriä. Molemmissa B-kortilla ajettavissa ML-T-malleissa on neljä matkustajapaikkaa ja takana siskonpetiksi yhdistettävät pitkittäiset erillisvuoteet. Lisävarusteena saatava kolmas vuode tehdään sohvaryhmästä ja kuljettajan istuimesta.
Mallivuodelle 2026 uudeksi ML-T-malliksi esiteltiin maastohenkisen 570 CrossOverin isompi sisarmalli 580 CrossTrail, missä on 580-perusmalliin verrattuna vakiona yli 40 varustetta.

Caravan 1/2024:ssä koeajetussa perustasoisessa ML-T 580:ssa oli lisävarusteita noin 55 000 eurolla auton kokonaishinnan oltua noin 172 000 euroa. Lisävarustelun myötä silloisessa koeajoautossa oli suunnilleen sama tekniikka, joka on vakiona CrossOverissa ja uudessa CrossTrailissa – muun muassa tehokkaampi moottori (150 hv vs. 190 hv), automaattivaihteisto, neliveto, 4,1 tonnin kokonaismassa ja maastorenkaat.
Nyt koeajetun 580 CrossTrailin perushinta on 187 900 euroa, mutta koeajoautossa oli lisävarusteita vain noin 6 900 eurolla kalleimpien lisävarusteiden oltua nahkaverhoilu (+3 155 euroa) ja 32-tuumainen televisio (+1 890 euroa). Sekä 570 CrossOverin että 580 CrossTrailin kokonaismassa on 4 100 kilogrammaa.
ML-T-malleja ovat myös mallivuodelle 2025 esitellyt B-kortilla ajettavat takavetoiset 570 Xperience ja 580 Xperience.
Mercedes-Benz Sprinterissä on nykyään kytkettävän nelivedon ja alennusvaihteiston sijaan jatkuvatoiminen neliveto. Normaalissa ajossa auto on lähes – mutta ei täysin – takavetoinen, millä on varmasti positiivinen vaikutus polttoaineenkulutukseen. Koeajon aikana ML-T:n keskikulutus liikkui välillä 11–14 l/100 km.
Voimanjako etu- ja takavedon välillä hoidetaan vaihteiston yhteydessä olevan monilevykytkimen kautta. Kun järjestelmä havaitsee pyörien välillä pitoeroja, se jakaa tarvittaessa voimaa myös etupyörille, ja maksimissaan etupyörille voidaan ohjata puolet moottorin tuottamasta vääntömomentista. Hankalissa ajo-olosuhteissa etu- tai taka-akselille voidaan ohjata lyhytkestoisesti koko moottorin vääntö.

Vaikka maavaraa on niukimmillaan auton keskilinjalla alle 30 senttiä, siitä huolimatta ML-T:llä selviää vaivatta varsin hankalakulkuisiin puskaparkkeihin. Sprinterissä on nykytyyliin kattava määrä mukavuus- ja turvallisuusavustimia, ja maastoajoa ajatellen tärkeä varuste on alamäkiavustin.
ML-T:ssä on Mercedes-Benzin palkkialusta ja takana lehtijouset. Maantieajossa korkea neliveto osoittautui vakiovarusteena olleista BF Goodrichin 18-tuumaisista maastokuvioisista renkaista huolimatta varsin sivistyneeksi ja vakaaksi ajettavaksi. Ison auton ohjaus on mukavan kevyt pikkupyörittelyssä, ja ohjauksen herkkyyden kanssa pääsee sinuiksi myös maantieajossa.
Ohjaamo on varsin henkilöautomainen, mutta lähes 60 sentin nousukorkeuden vuoksi autossa pitäisi olla ohjaamon astinlaudat. Jos askelmien katsotaan olevan haitaksi maastoajoa ajatellen, niin ainakin apukuskille pitäisi laittaa nousua helpottava kahva A-pilariin – kuljettajahan saa jonkin verran nousuapua ratista.
Moottori ja automaattivaihteisto toimivat hienosti yhteen, eivätkä moottorin äänet kantaudu häiritsevästi ohjaamoon.

Karkeasta kuvioinnista huolimatta rengasäänet pysyivät maantieajossa maltillisina. Etusivuikkunoiden laskosverhojen kehikot eivät haittaa sivusuuntaista näkyvyyttä, mutta ne hankaloittavat käden lepuuttamista ovessa olevan kyynärnojan päällä.
Värikylläisen mittariston ongelma on sama kuin monissa muissa Mercedes-Benzin hyötyautoissa: pimeällä mittaristo heijastuu sivulasille peilin kohdalle. Mercedes-Benzin ratin kosketuskytkimet vaativat totuttelua.

Penkeissä on korkeussäätö, pituussäädettävä istuintyyny ja kyynärnojat. Koeajoauton varusteluun kuului etuistuimien sähkösäätöiset ristiseläntuet ja istuinlämmittimet, joiden käyttökytkimet ovat ovipaneeleissa.
Hyvän ajoasennon löytämistä helpottaa molempiin suuntiin säätyvä lämmitettävä ohjauspyörä. Etuistuimet kääntyvät kohtalaisen helposti sohvapöydän suuntaan.
L-mallinen sohva toimii purkamatta yhden matkustajan penkkinä. Sohvapaikalla on yllättävän paljon ”vatsatilaa”, vaikka sohvapöydän siirtää mahdollisimman etäälle kuljettajan istuimen nojasta. Sohvalla on syvyyttä noin 50 senttimetriä ja korkeutta 46 senttiä – molemmat mitat ovat hiukan liian suuret jopa aikuismittaisille.

Matkailuautoille tyypilliseen tapaan istuma-asento on nojan osalta hiukan huono. Kuperan nojan korkeus on korkeussäädettävien pääntukien kanssa 65–80 senttiä. Hymer ei ole vieläkään lisännyt ML-T:n matkustajasohvaan turvaistuimien kiinnittämisessä tarvittavia isofix-kiinnikkeitä. Sohvapenkin alla on Truman diesellämmittimen pannu. Tv-teline on puolestaan sohvaseinällä, joten tv:tä on katseltava ohjaamon penkeiltä.
Ikkunan alla olevalla L-sohvan osalla on syvyyttä 30 senttiä. Kahta henkeä enempää sohvalle ei mahdu. Toisen matkustajapaikan synnyttäminen on helppoa, sillä selkänoja- ja istuintyynyt ovat irralliset, ja pystyyn nostettava istuintaso kiinnittyy pienellä magneetilla seinäverhoiluun. Pääntila riittää hyvin myös ikkunan vieressä olevalla matkustajapaikalla.
180 ja 188 senttiä pitkien erillisvuoteiden patjat eivät ole keskilinjan puolella suorat, ja parhaimmillaan niillä on leveyttä 77–80 senttiä. Varusteluun kuuluvat pääpään yhdistävä 86 senttiä pitkä kiilamainen patja ja muovisen irtotason päälle sijoitettava hiukan lyhyem pi lisäpatja. Välipatjoilla on paksuutta 12 senttiä, lautasjoustinelementtien päällä olevilla varsinaisilla patjoilla pari senttiä enemmän.
Vuoteen enimmäisleveys on 194 senttiä, ja jatkopalaa käytettäessä sen keskiosalla on mittaa 170 senttiä. Makuuhuoneen lähes kokonaan kattavalle vuoteelle on helpohkoa nousta ylemmän porrasaskelman sisältä esiin käännettävän rapun avulla – nousua tosin vaikuttaa niukka parinkymmenen sentin istumaleveys. 25 sentin korkeudella olevalta alarapulta on nousua varsinaiselle rapputasolle 24 senttiä.

Rappu ja taso ovat samalla korkeudella kuin kiinteät porrasaskelmat. Ylimmältä askelmalta on vuoteelle 68 senttiä. Alarapulta on kattoon 172 senttiä ja porrastasolta vain 150 senttiä, joten pään kolauttaa helposti kattoon. Vuoteilla on istumakorkeutta 82 senttiä, ja isolla kehikolla varustetun kattoikkunan kohdalla sitä on vielä vähemmän.
Makuuhuoneessa on molemmilla sivuilla kaksi matalaa yläkaappia ja huopaverhoillun päätyseinän yläosassa tyylikäs avolokero. Oikean vuoteen jalkopäässä on valolla ja vaatetangolla varustettu kaappi, johon pääsee myös yläkautta. Sohvaryhmän kohdalla on yläkaappi ja ohjaamon yläosassa reunallista tasotilaa. Makuutilan eteen on vedettävissä puolikorkea verho.
Koeajoauton kattavaan vakiovarusteluun kuului vuoteentekomahdollisuus L-istuinryhmästä. Vuoteen pohjaksi lasketaan neliskanttisen tolppajalan varassa liikkuva 58 senttiä syvä ja 70–80 senttiä leveä pöytä, ja vuoteen jalkopään muodostaa matkustamon suuntaan käännettävä kuljettajan istuin. Näin ainakin teoriassa.

Caravan-lehden numerossa 1/2024 olleessa perustasoisen ML-T 580:n koeajossa todettiin, että lisävuodetta ei saatu tehtyä, koska kaikki osat eivät sopineet toistensa kanssa yhteen. Ehkä rakennetta ei ole paranneltu, tai sitten koeajon tekijältä puuttui osaaminen, mutta myöskään nyt koeajetussa ML-T 580 -yksilössä alas laskettava pöytä ei mahtunut matkustajasohvan ja istuimen väliin. Sovitusta vaikeuttaa sohvatyynyn pohjassa osalla matkaa oleva alareunus.
Hymer ilmoittaa lisävuoteen kooksi 79 × 175 senttiä. Kun ikkunanalussohvan nojatyyny on paikoillaan, sohvaosalla on leveyttä 79 senttiä. Miten 175 sentin pituus saadaan aikaiseksi, jäi selvittämättä, sillä sohvan nojan ja kuljettajan istuimen nojan etäisyys on vain reilut 140 senttiä. Lisävuoteen tekoa varten on 109 senttiä pitkä ja pääosin 58 senttiä leveä patja. Yhdeksän senttiä paksun patjan muotoilu viittaa siihen, että se on tarkoitettu pöytälevyn päälle.
Toisen lisäpatjan koko on 110 × 58 senttiä ja paksuus vain neljä senttiä.

Ilman etupenkin hyödyntämistä saadaan lisäpatjan avulla 110 senttiä pitkä vuode, jolla on sohvan kohdalla leveyttä 95 senttiä ja pöydän kohdalla 110 senttiä.
Keittiössä on kolmeliekkinen liesi ja leikkuulautanakin palveleva pyöreän tiskialtaan irtokansi. Tyylikkään näköinen musta seinäkiinnitteinen hana ei liiku sivusuunnassa. Keittiön jatkoksi on nostettava 34 senttiä pitkä taso.
Keittiön päädyssä on avotasoja. Noin 80 senttiä leveistä ylälaatikoista ylemmässä on ruokailuvälinelokerikolla varustettu sisälaatikko. Keittiön alimmassa laatikossa sekä 50 senttiä leveässä ulko-ovessa on roska-astia. Tyylikkään näköisen keittiön yläkaapin leveämmässä osassa on reunallinen hylly. Laatikoissa ja luukuissa on nappilukkojen yhteydessä nahkaiset vedinlenkit.

Keittiössä on ledivalolista ja kaksi 230 voltin pistorasiaa. Keittiön ja oikeanpuoleisen vuoteen välissä on kiinteällä pakastelokerolla varustettu Thetfordin 119 litran akkukäyttöinen kompressorijääkaappi – kaasua tarvitaan siis vain ruuan valmistukseen.
Suomalaiset litran maito- ja mehupurkit eivät mahdu jääkaapin muovisiin ovilokeroihin. Jääkaapin päällä on kaappi ja vieressä korkea vaatekaappi.

Erillisellä suihkuosalla varustetussa vessassa on sama värimaailma kuin auton muissa tiloissa, eli mustat hanat ja harmaat pystyelementit. Thetfordin kiinteällä wc-istuimella varustetussa vessassa on niukasti kaappitilaa, mutta pesutilassa on kaksi isoa peiliä ja ajoneuvon muiden tilojen tapaan hyvä valaistus.
Huomattavasti tavanomaisista matkailuautoista eroavaa sisustusta Hymer on käyttänyt jo muutaman vuoden sen jälkeen, kun tyylikäs sisustus esiteltiin Venture S -huippumallissa.
Ikkunoiden ympärillä on bambuviiluseinät, kangasverhoja ajoneuvossa ei ole, ja yläkaappien luukut sekä muut pystypinnat ovat harmaata levyä. Vaakalaudoitusta muistuttavissa seinissä on ”bambulautojen” välissä urat, joihin voi kiinnittää esimerkiksi valaisimia, sisustusesineitä ja kaiuttimia.

Ripustusratkaisun käytännöllisyydestä voidaan olla ainakin kahta mieltä. Esimerkiksi seinässä kiinni olevia makuuhuoneen lukuvaloja ei pysty suuntaamaan, ja virtajohdon mahdollistama valaisimen siirtovara on vähäinen.
Muovikupuiselle kuuppavalaisimelle on kiinnityspaikka sohvan yläpuolella, mutta valaisimen voi myös ripustaa roikkumaan johdosta pöydän päälle. Valaisimen reilun mittaista johtoa on kuitenkin vaikea asetella kulkemaan siististi.

Sekä asentonsa säilyttävistä kytkimistä että kosketusnäytöltä ohjattavia tehosäädettäviä suoria ja epäsuoria valaisimia on kiitettävästi, ja myös valojen värisävyä pystyy säätämään. Tätä taustaa vasten on outoa, että vuoteiden pääpäässä oleva valokytkin on yksitoiminen: sillä saa koko ajoneuvon pimeäksi, mutta valot pitää kytkeä takaisin päälle omista kytkimistään tai kosketusnäytöltä. Vuoteiden päädystä saa päälle vain yöllisiä vessakäyntejä helpottavat kolme pientä lattiatason ledivaloa.
Perusmalleista erottuvan värimaailman – CrossTrailissa on kivenharmaa ulkoväri – lisäksi ML-T:n erikoismalleissa on panostettu omavaraisuuteen ja maastokelpoisuuteen. Äijämäisimmät yksityiskohdat ovat mustilla vanteilla olevat 18-tuumaiset BF Goodrichin maastokuvioiset All-Terrain T/A -renkaat ja takaseinässä näkyvästi esillä oleva vararengas. Edessä on moottorin alapuolinen suojalevy.
Samaan ulkonäköehostukseen kuuluu myös katolla tuulilasin yläpuolella oleva 44 tuumaa leveä ledikaukovalolista. Koeajoautossa ledipalkki oli asennettu niin, että lisäkaukovaloa ei voinut käyttää, koska pääosa kirkkaasta valosta osui muutaman metrin päähän auton eteen. Auton omat ledivalot ovat silmämääräisesti arvoituna varsin hyvät.

Takatallissa, jonka kantavuus on 350 kiloa, on turkkilevypohja, reilusti kiinnityskiskoja ja -lenkkejä, säilytystasoja, kaksi valoa ja ulkosuihku.

Diesellämmityksestä ja kompressorijääkaapista huolimatta koeajoauto ei ole kaasuvapaa. Kaasupullokaapissa on paikat kahdelle normaalikokoiselle kaasupullolle, mutta vakiomuodossa kaappiin mahtuu vain pieni kahden kilon kaasupullo – se on normaalikokoiseen pulloon verrattuna todella kallis, sillä sen joutuu ostamaan aina kuorineen.

Jos autolla ei olla pitkiä aikoja puskaparkeissa, kaapista kannattaa poistaa hylly, joka toimii kemiallisen wc:n varakasetin telineenä, ja varustaa auto ainakin yhdellä normaalikokoisella kaasupullolla.

580 CrossTrailissa vakiovarusteena olevaan omavaraisuuspakettiin kuuluu muun muassa kaksi 95 watin aurinkopaneelia, 1 800 watin invertteri ja akkujärjestelmä, jossa on vakioakun lisäksi kolme 80 ampeeritunnin litiumakkua.

Keskustelu