Mitä tehdä, kun eteen tulleeseen ongelmaan ei löydy ratkaisua edes käyttöohjekirjasta?
Kun vapaa-ajan aikaan suunnitellut autot ja vaunut ovat täynnä erilaisia matkailun mukavuutta lisääviä ominaisuuksia, myös käyttöohjekirjasta on tullut yhä tärkeämpi tietolähde. Mutta aina ongelmia ei pysty ratkaisemaan edes käyttöohjekirjan avulla.
Olin hankkinut uuden matkailuauton. Olin päättänyt, että tällä kertaa haluan saada kokemuksia myös talvimatkailusta. Siksi autossa oli alla nastoitetut talvirenkaat. Kaiken varalta takatallissa oli myös lumiketjut. Akkua oli ladattu päiväkausia. Ohjaamopeite lisäsi asuintilan lämpimyyttä.
Pari päivää ennen ajateltua lähtöä pistin auton lämpenemään. Trumatic käynnistyi, ja se alkoi puhkua innolla lämmintä ilmaa asuintilaan. Parin tunnin kuluttua suljin lämmityslaitteen. Ajattelin, että turha sitä on päiväkausia käyttää ennen lähtöä. Tiesin nyt, että lämmityslaite toimii asianmukaisesti, vaikka pakkasta olisi liki parikymmentä astetta.
Seuraavana päivänä tuntia ennen lähtöä pistin Trumaticin uudelleen tulille. Lämpötila alkoi nousta nopeasti. Termostaatti piti huolen siitä, ettei lämmitin koko ajan puhissut täysillä. Ryhdyin tarkistamaan, että kaappien ovet olivat kiinni ja sisäpuolella kaikki kunnossa lähtöä varten. Enää olisi jäljellä ohjaamopeitteen keruu ja auton irrottaminen verkkovirrasta.
Kaikki OK? Ei sentään. Lämmityslaite jökötti oudon hiljaisena. Kuulostelin, nostin lämmitystehoa ja vilkaisin varoitusvaloja. Jotakin oli vialla. Lämmityslaitteen tuuletin kyllä lähti käyntiin, mutta kaasu ei sen sijaan tuntunut syttyvän laitteen sisällä. Varmistin, että lieteen kyllä kaasua virtaa moitteetta. Outo juttu. Nyt piti kaivaa käyttöohjekirja esiin.
Niitä autossa olikin vähintään puoli tusinaa: Fiat Ducaton, Caradon, radion, varashälyttimen, lieden, markiisin, tukijalkojen, jääkaapin, auton lisälämmittimen ja tietenkin myös Trumaticin. Näistä tarvittiin tällä kertaa vain kahta – auton asunto-osan ja Trumaticin ohjekirjoja. Onneksi kummassakin oli ohjeita myös selkokielellä, eli suomeksi. Ja mikä parasta, ohjekirjoissa käsiteltiin myös tilannetta, johon hain apua: Mitä pitää tehdä, kun lämmitin ei lähde käyntiin?
Ohjekirja opastaa:
Mutta, kun ei lähde, manasin mielessäni. Pitäisikö nyt olla huolissaan, vai mitä pitää tehdä? Luin käyttöoppaasta seuraavan ohjeen vielä uudelleen:
Tällainen tilanne oli ilmeisesti jo liian epätoivoinen opaskirjan tekijällekin. Nyt minua alettiin valistaa termostaatin toiminnasta, sulakkeista ja niiden vaihtamisesta.
Auton käsikirjasta ei selvinnyt, mistä voin tarkistaa, onko sulake rikki vai ei. Trumaticin ohjekirja puolestaan varotteli, että sulakkeen saisi vaihtaa vain ammattimies.
En halunnut vielä luovuttaa. Olinhan jo useaan kertaan varmistanut, että jonkinlaista virtaa lämmittimeen tulee siitä päätellen, että Trumatic yritti käynnistyä joka kertaa, kun kokeilin. Ja lieteenkin tuli kaasua, totta mooses!
Tässä vaiheessa päätin, että on parasta ryhtyä hakemaan lisää tietoa kavereilta. Eikä sitä saadakseen tarvitse kilauttaa minnekään. Riittää, että ryhtyy tutkimaan erilaisia karavaanareiden sivustoja. Kokemusasiantuntijat kertovat siellä laajasti, että lämmityslaitteiden viat ovat aika usein esiintyvä ongelma. Havainto antoi minullekin toivoa ratkaisun löytymisestä.
Päätin aluksi kuvailla sanallisesti, jonka kanssa pähkäilin. Eikä kestänyt pitkään, kun vertaistukea alkoi tulla ongelmaani saman merkin käyttäjien facebook-sivustolla
Vastasin ensimmäiseen kysymykseen kielteisesti ja toiseen myönteisesti. Seuraavaksi sain lukea, kuinka ongelman ratkaisemiseksi oli huollossa vaihdettu sulakkeita. Päättelin, että varmaan minunkin kannattaisi käväistä korjaamolla kysymässä hieman lisää vinkkejä.
Seuraavana päivänä ajoin henkilöautolla 20 kilometrin päähän huoltopisteeseen. Tuttu korjaamopäällikkö kuunteli kuvaukseni viasta ja siitä, että lämmittimeen todellakin tulee virtaa ja kaasua.
Nyt sain kuulla uutena asiana, että laitteen toimintaa ohjaavassa ”namiskukkelissa” saattaa myös olla ”häiriö”. Asiantuntija kehotti kokeilemaan, mitä tapahtuu, kun vääntelee toimintaa ohjaavaa säätörengasta eri asentoihin. ”Kyllä laite sitten varmaan käynnistyy. Ja jos niin ei käy, niin tule sitten näyttämään autoasi”.
Illalla päätin vielä kerran kokeilla, josko uusilla tempuilla saisin laitteen toimimaan. Virtaa tuli laitteeseen, ja kaasua tuli lieteen.
Kääntelin Trumaticin ohjausnappulaa eri asentoihin. Vihreä valo paloi. Myös lämmityslaitteen puhallin käynnistyi. Sen sijaan kaasu ei laitteessa syttynyt. Päinvastoin – koko laite meni mykäksi. Johtopäätös: Nyt on pakko ajaa auto korjaamolle vian etsimistä varten. Onneksi auto oli niin uusi, että korjaamisen kustannuksista vastaisi laitteen valmistaja ja sen Suomessa toimiva edustaja.
Seuraavana päivänä korjaamopäällikkö yritti saada laitteen käyntiin. Hän toimi aivan samoin, kuin olin itsekin yrittänyt. Laite tuntui yrittävän saada kaasun syttymään, mutta eipä vaan onnistunut. Lieteen tuli edelleen kaasua.
Seuraavaksi korjaamopäällikkö ryhtyi tutkimaan, mitä tapahtuu lämmityslaitteen pakoputken läheisyydessä. Turhaa se oli, sieltä ei syytä löytynyt. Mutta kummallista kyllä, kaasun tuoksua hänen mielestään tuntui jostakin tulevan.
Seuraavaksi korjaamopäällikkö tutki uudelleen, virtaako kaasu edelleen lieteen. Himmeä mitätön liekki paloi, mutta pian se sammui kokonaan. Samalla hänelle selvisi syy koko ongelmaan. ”Kaasun paine on olematon, eikä se riitä enää kunnolla lieteenkään saakka. Kaasupullo on tyhjä!!”
Onneksi autossa oli kaksi kaasupulloa. Toinen niistä oli avaamaton ja täynnä. Se otettiin nyt käyttöön. Ja jälleen uusi yritys. Mitä nyt tapahtui?
Lämmityslaite sai virtaa, ja puhallin käynnistyi. Jännityksellä odotin, tulisiko laitteeseen kaasua, ja syttyisikö se. Kyllä, se syttyi, MAHTAVAA!. Trumatic rupesi puhisemalla työntämään lämmintä ilmaa autoon. Ja kas, vika oli korjattu. Siihen riitti kaasupullon vaihtaminen. Tyhjästä on paha nyhjäistä, ja miltei tyhjästäkin se oli osoittautunut mahdottomaksi Trumaticille.
Tunsin itseni todella tyhmäksi ja noloksi. Tällaista minulle ei ole sattunut niiden 44 vuoden aikana, kun olen karavaanariharrastuksen piirissä touhunnut. Pyytelin korjaamopäälliköltä anteeksi osaamattomuuttani. Hän totesi ystävällisesti, ettei ole mitään anteeksipyydeltävää. Kiitin saamastani palvelusta.
Kotiin ajaessani pohdin, pitääkö tämä sählääminen pistää vain osaamattomuuteni piikkiin? Tuskin ihan kokonaan.
Kumpikaan käyttöoppaista ei kertonut, että lämmitin vaatii suurempaa painetta kuin liesi. Kun kaasun määrä pullossa vähenee tuntuvasti, sen paine ilmeisesti myös laskee. Lähellä pullon tyhjenemistä paine näyttää riittävän lieden polttimon sytyttämiseen. Sen sijaan lämmityslaitteen toiminnan herättämiseen se ei riitä. Tästä ohjekirjassa ei kerrottu mitään. Sensijaan sain lukea ohjeen: Aja korjaamolle.
Mielestäni ohjekirjasta puuttuu ennen korjaamokäyntiin ryhtymistä esimerkiksi seuraavanlainen kohta:
Varmista, että kaasupullon paine on riittävä. Vaihda tyhjä tai hyvin vajaa pullo täysinäiseen. Jos tunnet tavallista voimakkaampaa pistävää kaasun tuoksua, se voi olla merkki siitä, että kaasupullosta on kaasu juuri loppumassa. Lisää vinkkejä voit saada käyttäjien nettisivustoilta. Jos nämä vinkit eivät auta eikä vika korjaannu, ota yhteys korjaamoon.
Seikkailu lämmityslaitteen, kaasun, opaskirjojen ja osaavan koorjaamon maailmassa sai minut pohtimaan seuraavaa. Onko kokemukseni niin ainutkertainen, ettei siitä ole missään kerrottu?
Saksalaisen Reisemobil-lehden nettisivustolta löytyy osa-alue, jonka otsikkona on sana opastus (saksaksi Ratgeber). Sieltä huomasin artikkeliin, jonka yhteydessä on Truma Combi-lämmityslaitteen kuva.
Jutussa kerrotaan rouvasta, joka talvisissa olosuhteissa ihmettelee, miksi auton lämmityslaite ei lämmitä vettä. Kylmää vettä tulee hanasta, mutta miksi ei lämmintä? Kaasuliesi toimii, mutta Truma ei lämmitä vettä. Miksi?
Jutusta selviää, että ilmiölle on hyvin yksinkertainen selitys. Kaasupullossa on jäljellä liian vähän kaasua. Sen määrä ei riitä aktivoimaan lämmitintä Sen sijaan lieden käyttämiseen kaasua on edelleen riittävästi.
Kun lämmitin toimii täydellä teholla, se kuluttaa kaasua 320 grammaa tunnissa. Jos kaasua on vähän, lämmitin ei suostu käynnistymään, vaikka se virtaa saakin. Liesi sen sijaan kuluttaa kaasua hyvin paljon vähemmän. Kaasuliekki syttyy ja palaa, vaikka kaasun määrä pullossa olisi vähäinen.
Truma opastaa käyttäjää seuraavasti:
Jos lämmitin ei käynnisty, vaikka siihen tulee virta, on syytä tutkia, tuleeko kaasua lieteen. Jos tulee, kannattaa seuraavaksi kokeilla, sammuuko lieden kaasuliekki, kun samaan aikaan yrittää käynnistää lämmittimen. Jos lieden liekki sammuu, se osoittaa, että kaasun määrä järjestelmässä on niin vähäinen, ettei se riitä lämmittimelle.
Kaasupullo on vaihdettava. Sen jälkeen lämmittimen pitäisi käynnistyä moitteettomasti. Myös vesi alkaa lämmetä.
Kaasupullossa olevan kaasun paineesta ei Truma mainitse mitään.
Kommentointi on suljettu.
Myllyvaara Reijo
Joskus Matkan varrella on pullossa ollut kaasua joka ei palanut lämmittimessä, grillissä kyllä paloi.Sai grillailla monet eväät ennen ku pullo tyhjeni.
Priimuksien korjaamisesta vois kirjoittaa kirjan.