Yllättävät kohtaamiset tapahtuvat aina niin, että jo kohta jompikumpi sanoo ”tämä ei tainnut ollakaan mikään sattuma”. Tällä kertaa sanoja oli Peter Hulliger Sveitsistä, kohta sen jälkeen, kun muistin hänen kotikaupunkinsa Worbin kauniin linnan.

Olimme Rastilan leirintäalueella ja alkoi sataa rakeita – toukokuun alussa. No, Peterille se ei ollut mikään yllätys, hän arvioi käyneensä Suomessa neljäkymmentäviisi kertaa. Ensimmäisen vierailun hän teki 16-vuotiaana interrailaajana.

Siirryimme Rastilan kartanon suojiin ja ihailimme kaunista merimaisemaa.

– On hienoa, että teillä on pääkaupungissa tällainen leirintäalue, metroaseman vieressä ja meren rannalla, kiitteli Peter.

Kerroin, että kyllä Helsingin kaupunki on havitellut tähän kerrostaloja monesti, mutta täällä ollaan karavaanareiden pääkaupunkipyhätössä, maailman onnellisimmassa maassa.

Peter tuntui tietävän Suomesta kaiken. Tällä kertaa hän tapaisi poikansa Helsingissä. Hän opiskelee Ruotsissa.

Kutsuin Peterin Lahteen ja päätimme tavata vielä Messilän leirintäalueella, kun hän on matkalla Tampereelle jääkiekon MM-kisoihin. Hän totesi leiriytyvänsä Härmälässä, ja huomasin, että nyt onkin kyseessä sellainen ulkomaalainen karavaanari, jolle ei tarvitse antaa menovinkkejä.

Annoin kuitenkin: Kun ajat Lahden kautta, pysähdy Vääksyn kanavalla, siellä on Jokiranta-kahvila, aivan kanavan vieressä. Sitä Peter ei tiennytkään, mutta kun suosittelin Pulkkilanharjun kaunista tietä, se oli hänelle tietysti tuttu ja Camping Sysmä. – Se ihana omistaja, Peter muisti.

Kun tapasimme Messilässä, Peter esitteli reissuautoaan, joita ei kuulemma voi ostaa Suomesta ja Sveitsissäkin uuden ostossa on 1,5 vuoden jono.

Sitten selvästikin ylpeä retki-Volkkarin omistaja esitteli nousevaa kattoa, sivutelttaa ja erikoista kaasukeitintä, joka tuli esille seinän sisältä.

Peter kertoi vielä selkävaivoistaan, niin kuin juuri eläkkeelle jääneen miehen pitääkin.

– Minun on ajettava pyörällä ainakin tunti päivässä, muuten selkä reistailee.

Hänellä olikin pyörätelineellä sekä sähköavusteinen että tavallinen pyörä.

– Menen tälläkin reissulla Lappiin ja siellä tarvitaan sähköpyörää.

Arvatenkin Sveitsissäkin, koska muistan kotikaupunkisi mäkiset maastot, totesin. Lopuksi toivotin Peterille hyvää 45:ttä Suomen matkaa, ja hyvää onnea Sveitsin joukkueelle Tampereella.