Olin suunnitellut heinäkuuksi 2020 kalastusmatkan Inarijärven kaakkoispuolelle. Hyttysten hyökkäys siellä oli niin dramaattinen, että sanoin: ”Nyt lähdetään Norjaan, pohjoisen meren rannalla ei ole hyttysiä.”
Olin katsonut Norjan kartalta paikan Grensejakobselv, Norjan äärikolkasta, Kirkenesistä noin 60 kilometriä koilliseen. Ilmakuvakartassa olin siellä nähnyt kalliorannalle pysäköityjä matkailuautoja.
Kun saavuimme sinne, 10 metrin päässä oli varsin erikoinen matkailuajoneuvo, saksalaisin kilvin. Siis heti haastattelemaan. Syntyi mielenkiintoinen keskustelu.
Tämän ajoneuvon omistaja, Knut Kiesche, asuu Lübeckin lähellä. Hän on yksin matkustellut tällä Piaggio APE -hyötyajoneuvolla lähes 10 vuotta, yli 50 000 kilometriä. Vain Pohjoismaissa, ei koskaan matkoja etelään.
Kun hän oli sanonut, että hän ostaa tällaisen, ystävät olivat sanoneet häntä hulluksi. Ja kun Knut oli sanonut, että hän lähtee Islantiin, tuo sanonta oli kuulunut uudelleen. Islannin matkasta hän on kirjoittanut kirjankin. Knut Kiesche ei ainoastaan kiertänyt Islannin ympäri, hän kiersi kaikki mahdolliset niemetkin.
Hieman nuorempana Knut oli ajanut polkupyörällä Helsingistä Norjaan. Ja nyt tällä matkalla hän ajoi Ruotsin läpi pohjoiseen, sieltä Norjaan, ja lopulta tuonne äärikolkkaan. Parissa viikossa.
Tässä APE:ssa on noin 200 kuutiosenttimetrin kaksitahtimoottori, ja huippunopeus on vähän yli 40 km/h. Knut Kiesche rakennutti lavaan pressusta kopin ja ulkokatoksen. Sisällä on minivarustus. Keskustelumme keskittyikin minimalistiseen matkustamiseen, joka vie liikkujan paljon lähemmäksi luontoa kuin ajo hienolla matkailuautolla.
Kun hänen vaimonsa nyt on jäämässä eläkkeelle, seuraava ajoneuvo on jo työn alla. Se on Volkswagen Crafter, josta Knut rakentaa matkailuauton. Ja seuraava matka suuntautuu Suomeen, sillä hänen koiransa on tullut vanhaksi, ja Knut Kiesche tulee hakemaan täältä unelmiensa koiran, suomenlapinkoiran.
Knut on matkoillaan tavannut valtavan määrän ystävällisiä, apuaan tarjoavia ja uteliaita ihmisiä. Minulla oli ilo liittyä tähän joukkoon.
Teksti ja kuvat: Esko Antikainen