Olemme saapuneet mieheni Tommin kanssa viikonlopun viettoon Ruissalo Campingin leirintäalueelle. Alueen isäntä Matti hyppää pyöränsä selkään ja pyytää meitä seuraamaan. Asuntovaunullemme täytyy löytää mukava paikka.

Asfaltoitu leirintäalue on täynnä erinäköisiä ja -kokoisia matkailuvaunuja ja-autoja. Suurin osa karavaanareista viihtyy alueella koko kauden, ja sen huomaa huolitelluista pihoista. Menopelien edessä on tunnelmallisia lyhtyjä, koristepatsaita, kukkaistutuksia ja kalusteryhmiä.

Myös karvaiset kaverit ovat tervetulleita alueelle, ja niitä löytyy myös vaununaapureiltamme. Naapurinrouvan kanssa löytyykin heti yhteinen sävel, vaikkei vaunumme ole vielä edes jaloillaan.

Karavaanarielämää ja keskustan sykettä

Ruissalon saarelta Turun keskustaan pääsee alle puolessa tunnissa esimerkiksi paikallisbussilla. Jäämme pois mukulakivisellä Puutorilla ja päivittelemme katuun upotettua laattaa. Se merkkaa 1827 Turun palon alkamispaikan. Siinä kävikin sitten tosi pahasti ja jäljellä on enää hyvin vähän Turkua ajalta ennen paloa.

Historiatuokion jälkeen suuntaamme kävellen Panimoravintola Kouluun. Makkaralautanen tekee vaikutuksen heti ensi puraisulla ja sitä voi suositella vaikka oman panimon oluen kyytipojaksi.

Loppuilta menee kaupungin sykkeessä Aurajoen syksyistä tunnelmaa fiilistellessä. Ennen vaunulle palaamista napostelemme vielä trendikkään di Trevin tapaslankun marinoituja oliiveja, paahdettua focacciaa ja erilaisia juustoja.

Ennen tätä matkaa olin tutustunut Ruissaloon vain Ruisrockin mutaisten peltojen merkeissä. Kansanpuistossa järjestettävä kesäfestivaali on kuitenkin vain raapaisu huikean hienosta luonnonsuojelualueesta.

Lehtometsän suojissa kulkee lukuisia luontopolkuja, joilla voi tutustua alueen luontoon kävellen tai juosten. Meren kehystämältä alueelta löytyy myös hiekkarantaa.

Vaununaapurimme mukaan myös peuroja voi tavata toisinaan asuntovaunualueen nurkilta.

Lauantai on saunomispäivä ja kiirehdin alueen muiden naisten kanssa kylpemään rantasaunalle. Lauteilta voi ihailla ulappaa, jonka horisontissa puksuttavat kerran päivässä myös risteilijät. Mojovien löylyjen vastapainona pääsee vilvoittelemaan mereen. Saunavuoron kruunaa auringonlasku, joka värjää taivaan keltaisin sävyin.

Täl puol jokke vai tois puol jokke

Kummalla puolella jokea sitten oletkaan, Turun keskustan kompakti koko on kuin tehty kävelemiseen. Joskus mukavuudenhalu voi ottaa yliotteen ja silloin tien varresta voi napata matkaan sähköpotkulaudan tai kaupunkipyörän pientä maksua vastaan.

Kakolanmäen huipulle kuljettava funikulaari on Suomen ensimmäinen kaupunkivinohissi. Hauskan näköinen vehje on melko uusi tuttavuus kaupunkikuvassa ja sitä kannattaa käydä testaamassa.

Turun linnan tarina alkaakin sitten jo 1280-luvulta. Keskiaikainen valtakunnanlinna imaisee turistin helposti sisuksiinsa usean tunnin ajaksi. Kun linnaa lähestyy joen viertä pitkin voi matkan varrelta bongata Förin eli kaupunkilautan, joka kuljettaa joen yli näppärästi maksutta.

Merenkulusta kiinnostuneet suuntaavat myös Forum Marinumiin, merenkulun museoon, jossa pääsee sukeltamaan syvälle meren salaisuuksiin. Aurajoen rannassa sijaitsevan kulttuurikeskuksen pihalla seisoo ylväänä myös museolaiva Suomen Joutsen.

Vauhtiin päästyämme emme halua uskoa, että viikonlopun mittainen miniloma on lähes ohi. Ruissalon alueella olisi voinut helposti viettää muutaman päivän lisää rehevien pähkinäpensaiden, tammien ja lehmuksien suojassa.

Seuraavaan kertaan jää myös Ruissalon kasvitieteellinen puutarha ja Ruissalo Span lämpimät kylvyt. Historialliset pitsihuvilat ehdimme kuitenkin bongata sunnuntaisella kävelylenkillä Ruissalon Kansanpuistossa. Vanhanajan loistoa henkivät huvilat ovat varmasti nähneet paljon, harmi vain, etteivät ne osaa puhua.

Teksti ja kuvat: Anu Kiiveri-Sahila