SF-Caravan Pirkanmaa ry:n Vankkurimännikössä koettiin tänään vähän jännittäviäkin hetkiä, kun janakkalalainen Emilia Kourula havaitsi Nuppu-koiransa kanssa pientä ääntä ja liikettä vaunun puisen terassin alla. 

– Nuppu kolasi terassin alla joskus puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä. Kävin katsomassa, mutta mitään ei näkynyt. Käytin koiraa uimassa kello yhden jälkeen ja istuin sen jälkeen terassille jäätelölle. Silloin kuulin selvästi rääkymistä, Emilia Kourula kertoo.

Kourula tutki taskulampun kanssa tilannetta ja näki laudoituksen alla jotain karvaista. Tällä kertaa liikehtijä ei ollutkaan esimerkiksi siili vaan pieni kissaeläin.

– Sain toimistolta avuksi yhden naisen ja hänen avullaan nostettiin terassia. Silloin näimme, kuinka pieni ilveksen pentu huusi siellä peloissaan.

Hetken kuluttua tilannetta saapui tutkimaan myös paikallinen petoyhdyshenkilö.

– Purettiin terassia jonkin verran, jolloin saatiin todella vihainen pieni ilves pois pinteestä, Kourula nauraa. 

Petoyhdyshenkilö totesi ilveksen vielä sen verran keskenkasvuiseksi, että se ei olisi pärjännyt ilman emoaan. Keväällä tai alkukesällä syntyneet pennut kulkevat emonsa kanssa vielä noin vuoden ajan.

– Se oli vielä niin pieni, että se ei olisi pärjännyt luonnossa omin päin edes yhtä yötä, Kourula sureksii.

Petoyhdyshenkilö oli yhteydessä poliisiin ja asia siirtyi eläinlääkärin harkintaan. Eläinlääkärin päätettävissä oli, olisiko pentu viety kauemmaksi vapautettavaksi vai mikä sen kohtaloksi olisi muodostunut.

– Asia oli viranomaisten käsissä, mutta olin jo valmis ottamaan ilveksen hoiviini, koska se oli niin raasu. 

Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen ilveksen kohtalo ratkesi. Sille löytyi paikka eläinpuistosta.

– Onneksi se pääsi Ähtäriin. Tunnin verran odotettiin vastausta, mutta sinne se nyt lähti. Kyllä oli sitkeä ja äkäinen tapaus, Emilia Kourula hymyilee. 

SF-Caravan Pirkanmaa ry:n Vankkurimännikkö sijaitsee Virtain Jäädyspohjassa.

Kuvat: Pirjo Kärkinen