Caravan-lehden pääkirjoitus 6/2019
Tiesitkö, että ensimmäiset karavanaanit nytkähtivät liikkeelle jo kauan ennen polttomoottoreita? Puolitoista tuhatta vuotta sitten matkaa ei tosin taitettu vielä pyörillä eikä useinkaan teitä pitkin. Karavaani-sanan alkuperänä pidetään persian karwania, joka tarkoitti pitkiä matkoja taittaneiden ihmisten ja kameleiden saattuetta. Tästä sana on johdettu moniin muihin kieliin.
Karavaanit kulkivat vuosisatoja Saharan aavikolla, Arabian niemimaalla sekä Silkkitien kaltaisilla kauppareiteillä, joiden varrelle nousi erityisiä karavaaniseraljeja (pers. karwansara, suom. karavaanipalatsi). Ne olivat majataloja, joissa matkalaiset saivat levähtää pitkien päivämatkojensa päätteeksi. Seraljien suojaisat sisäpihat majoitushuoneineen ja talleineen toivat turvaa kauppiaille, miehistöille, eläimille ja arvokkaille kauppatavaroille. Välietapeilta matkalaiset saivat myös vettä juotavaksi ja peseytymistä varten sekä rehua eläimilleen. Kaupoista saattoi ostaa tarvikkeita.
Vapaa-ajan virkistysmuotona karavaanimatkailu alkoi ottaa ensiaskeleitaan vasta 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset hevosvetoiset asuinvankkurit rakensi tiettävästi englantilaisyritys Bristol Wagon & Carriage Works tohtori-kirjailija William Gordon Stablesille vuonna 1880. Kärryllään mies rytyytteli pitkin Britannian maaseutua ja haki virikkeitä seikkailukirjoihinsa.
Saarivaltakunnassa harrastus nousi nopeasti yläluokan suosioon, ja ensimmäinen karavaanarikerho perustettiin siellä vuonna 1901. Maailmansotien välissä ensimmäiset pellepelottomat ja yritykset alkoivat myös manner-Euroopassa rakentaa ensimmäisiä matkailuvaunuja autoilla vedettäviksi, mutta kahinat viivyttivät matkailumuodon yleistymistä. Matkailuvaunujen massatuotanto alkoi 1950-luvulla, joten ne saivat pitkän etumatkan matkailuautoihin nähden, sillä jälkimmäisiä alettiin valmistaa teollisen laajamittaisesti vasta pari kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Menneisyyden tuntemus auttaa ymmärtämään nykypäivää, joten autoilun historiaan hyppäämme myös uusimman Caravan-lehden reissutarinoissa. Esittelemme kotimaasta suosituimpia museokohteita (sivut 60–61) ja Saksasta mielenkiintoisia automuseoita (sivut 70–77). Jälkimmäisiin lukeutuu myös Erwin Hymer -museo, joka kokoaa yhteen leirintämatkailun modernin historian 1900-luvulta. Kohdetta voi suositella lämpimästi kaikille karavaanareille.
Museon perustajan tyylikäs kädenojennus koko alalle oli se, että hän otti avosylin vastaan historiallista kalustoa yli merkkirajojen. Ele kuvastaa osaltaan sitä hyvähenkisyyttä, joka vallitsee niin karavaanareiden keskuudessa kuin myös matkailuajoneuvojen valmistajien välillä. Onhan paljon mukavampaa muistella menneitä matkoja yhdessä, jotta voi suunnitella ja tehdä tulevia reissuja – niin, yhdessä.
Pauli Salokangas
päätoimittaja