Caravan-lehden pääkirjoitus 2/2018

Tammikuun Caravan-messuilla vieraillut karavaanari hämmästeli Facebookin harrasteryhmässä tapahtuman niukkaa tarvikevalikoimaa. Tarvetta olisi ollut retkituoleille, markiisille, valaisimille, aurinkopaneeleille, matoille, tuorevesitankille, putkille, liittimille, täyttökorkeille, hanoille, keittiötarvikkeille ja ties mille muulle. Myös leirintäalueiden esittelyt olisivat kiinnostaneet.

Alan messuilla esillä oleva tarjonta on aina painottunut matkailuajoneuvoihin itseensä. Niiden kauppa kävi molemmissa tammikuun tapahtumissakin jälleen hienosti (raportit sivuilla 22–29), mutta irtotavaraa oli esillä kieltämättä niukanlaisesti. Tarjolla oli muun muassa sänkyjä, vakuutuksia, puhelin- ja nettiliittymiä. Vatsansakin sai täyteen lakunauhalla ja suolapalalla. Caravan-tarvikkeet loistivat kuitenkin suurelta osin poissaolollaan. Myrtyneen karavaanarin oli siis palattava tyhjin käsin kotiin.

Päivityksestä seurasi värikäs keskustelu sosiaalisessa mediassa. Ison tarvikemaahantuojan edustaja vastasi Caravan-lehden nettiartikkelissa kritiikkiin toteamalla, että kuluttajien tarpeiden ennustaminen on hankalaa. Tuhansia erilaisia artikkeleita käsittävää varastoa ei voi mitenkään ottaa mukaan pienelle messuosastolle, eivätkä varsinkaan tekniset varaosat kävisi kaupaksi. Maahantuoja suosittelikin kuluttajaa asioimaan siellä, missä tuotteetkin ovat – siis liikkeessä.

Kyse ei ole kuitenkaan huonosta palvelusta vaan kylmästä bisnesmatematiikasta. Sitä ”kymmenen euron astiasettiä” saa myydä parin päivän messuilla aika monta ennen kuin vähintään satakertaisesti maksavan messuosaston hinta on kuitattu. Lisäksi tuloilla pitäisi kattaa tavaroiden esillepano ja purku, kuljetukset sekä asiakaspalvelu. Kuulostaa siis enintään nollatulokselta etenkin, kun moni asiakas tuotetta hypisteltyäänkin tilaa sen netistä pari euroa halvemmalla.

Suomessa alkuvuoden messuilla on muutamia tuhansia potentiaalisia asiakkaita. Saksan ja Ruotsin supertapahtumissa kävijämäärät ovat moninkertaiset ja tarvikkeita myydään enemmän, mutta myös vuodenaika on toinen. Kun Turun Caravan Show järjestettiin taannoin keväällä lähempänä matkailusesonkia, tarvikekauppakin kävi paremmin. Talvimessuilta tavarakauppiaat ovat suurelta osin kaikonneet. Laaja valikoima olisi tietysti hieno asia, mutta yksikään yrittäjä ei halua tehdä varmaa tappiota.

Toisaalta Helsingissä esimerkiksi Vene- ja MP-messuilla tarvikekauppa kuului käyneen. Tässä lienee pikku vertailuanalyysin paikka selvittää, mitä näissä tapahtumissa tehdään toisin. Jos joku rohkea yrittäjä onnistuu ratkaisemaan kinkkisen pulman, viivan alle voi jäädä jopa plussaa. Vähintään palkinnoksi saa karavaanareilta vuolaat kehut somessa.

Pauli Salokangas
päätoimittaja