Caravan-lehden pääkirjoitus 1/2025

Mennyt matkailuvuosi päätettiin eduskunnan joulutervehdyksellä. Kalenterin yhdeksännestä luukusta paljastui vielä halpissuklaatakin tympeämpi makupala: korotus matkailuautojen käyttövoimaveroon. Useimmilla harrastajilla lisäkustannus liikkuu vuodessa muutaman satasen kieppeillä.

Vaikka korotus ei ole suuri matkailuauton hankintahintaan nähden ja sen suuruutta voi itse jopa säädellä, karavaanareiden keskustelupalstoilla lakimuutoksen valmistelu kirvoitti kiukkuisia mielipiteitä. Foorumeilla on nähty värittyneitä ja virheellisiäkin avautumisia, joista myös SF-Caravan on saanut osansa. Tehdään asia viimeistään tässä selväksi: liitto on lähtökohtaisesti vastustanut kaikkia korotuksia eikä suinkaan puoltanut niitä.

Kevään kehysriihessä hallitus hullutteli kaavailemalla verotuen poistoa uusilta matkailuautoilta. Matkailujärjestöjen nopea ja päättäväinen vastaisku onnistui, mikä herätti joissakin varovaisia toiveita jopa siitä, että ala jätettäisiin rauhaan. Sivujen 10–11 uutisesta kuitenkin selviää, että todellisuudessa sellaista vaihtoehtoa ei ollut. Vaikka korotus harmittaa, saavutettu kompromissi on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, siis torjuntavoitto.

Vaikka korotus harmittaa, saavutettu kompromissi on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

SF-Caravan teki vaikuttamistyötä yhdessä Matkailuajoneuvotuojien, Suoman ja MaRan kanssa. Tavoitteena oli viimeiseen kopautukseen saakka autoverotuen säilyttäminen ja enintään maltillinen korotus käyttövoimaveroon. Tukea järjestöt saivat erityisesti oppositiopuolueista. Esimerkiksi matkailuautojen huoltovarmuuskäyttöä korostettiin, majoitetaanhan Suomen matkailuajoneuvoihin erikoistilanteessa noin puoli miljoonaa ihmistä.

Perusteet riittivät ja eivät riittäneet, koska korotus tuli toivottua isompana. Mielenkiintoista oli, että autoalan isot edunvalvontajärjestöt AKL, Autoalan keskusliitto ja Autotuojat ja -teollisuus asettuivat korkean käyttövoimaveron kannalle. Taustalla jylläsivät siis isot voimat.

Matkailujärjestöjä koeteltiin näin tiukasti ensimmäistä kertaa aikoihin. Vaikuttamistyö vaati kosolti keskinäistä suunnittelua, yhteydenpitoa, kannanottoja, lausuntoja, tapaamisia ja muuta taustatyötä. Lisäksi tarvittiin jäsenten ja verkostojen kuulemista, hyödyntämistä ja lobbaamista – siis paljon sellaista ponnistelua ja vaivannäköä, joka ei juuri näy ulospäin.

Harva pitää edunvalvontaa tärkeimpänä syynä olla SF-Caravanin jäsen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka pieni myönnytys tällä kertaa tehtiin, ei ole jatkossakaan yhdentekevää, onko liiton jäsenmäärä 6 500 vai 65 000. Jokainen jäsen on arvokas ja lisää osaltaan järjestön painoarvoa ja vaikuttavuutta, kun korjausliikkeitä aikojen helpottaessa taas tavoitellaan. Ja toki edunvalvontaa tehdään myös moniin muihin aiheisiin kuin verotukseen liittyen.

Pauli Salokangas
päätoimittaja