Matkailuajoneuvojen katoilla alkaa olla melkoiset lumikuormat

Lunta on satanut eteläistä Suomea myöten niin paljon, että matkailuautojen ja -vaunujen katot kaipaavat jo siistimistä.

Mielipiteet siitä, kuinka suuren lumikuorman matkailuajoneuvojen katot kestävät, vaihtelevat. Ja toki vaihtelevat myös ajoneuvojen rakenteet. Lumikerroksen paksuus ei sinällään kerro läheskään kaikkea, sillä samanlainen kerros pakkaslunta painaa huomattavasti vähemmän kuin vastaava kerros märkää suojalunta.

Varma fakta on, että lumikuorma häviää katolta kesään mennessä, mutta ajoneuvon kannalta on silti parempi, että katon kannettavana olevaa taakkaa ainakin kevennetään talvella aika ajoin. Konstit tähän ovat monet, ja mielipiteitä homman tekotavasta löytyy laidasta laitaan.

Tärkein asia on tietysti se, että pudottaja huolehtii omasta turvallisuudestaan. Tiedossa ei ole, kuinka moni karavaanari on pudonnut matkailuajoneuvonsa katolta tai katon reunalta lumihommia tehdessään, mutta varmasti näitäkin tapauksia riittää.

Katolta vai ajoneuvon sivulta?

Modernien matkailuajoneuvojen katot – poislukien peltikoriset retkeilyautot – kestävät siistiä kävelyä, mutta kattoluukkujen tai kattoikkunoiden päälle ei saa astua. Arkojen rakenteiden välttäminen onnistuu parhaiten silloin, kun niiden paikat ovat selvillä – eli katosta kannattaa ottaa vähintäänkin muistikuva, mutta mieluusti ihan oikea kuvaotos. Tämän talven osalta ohje on tosin hiukan jälkijättöinen.

Ajoneuvon – ja ehkä myös työturvallisuuden – kannalta fiksumpaa on tehdä homma riittävän tukevilta tikkailta ajoneuvon sivuilta ja mahdollisesti myös takaa ja edestä. Kattoa vasten nojaavat tikkaat vaurioittavat helposti ajoneuvoa, joten omilla jaloillaan seisovat A-tikkaat ovat huomattavasti parempi ratkaisu – mutta niiden pysyminen pystyssä pitää varmistaa avustajan avulla, sillä tikkaiden kaatumisesta seuraa yleensä vaurioita sekä lumenpudottajalle että ajoneuvolle.

Lehtipuhallin tepsii kevyeen lumeen, mutta tässä vaiheessa talvea lunta alkaa olla niin paljon tai se on niin painavaa, että lumen poistamiseksi tarvitaan muunlaisia työkaluja.

Paksuimmat kerrokset poistetaan muovisella lapiolla tai lumentyöntimellä, mutta niillä ei saa tehdä viimeistelysiistimistä – sitä ei tosin kannata tehdä tässä vaiheessa vuotta kuin siinä tapauksessa, että ajoneuvolla lähdetään liikenteeseen: vastuu katolta muiden kulkijoiden päälle lentelevistä jäämöhkäleistä on kyseisen ajoneuvon kuljettajalla.

Pitkävartisen lumiharjan lisäksi muovinen lantakola on osoittautunut toimiviksi välineeksi myös karavaanarikäytössä. Näiden välineiden pitää tietysti olla puhtaita, ettei niistä jää jälkiä katon pintaan.

Lunta poistettaessa on varottavat kattoluukkujen ja -ikkunoiden lisäksi ilmanvaihtoputkia ja muita katolla mahdollisesti olevia ulokkeita – niiden vahingoittaminen tulee kalliimmaksi kuin se, että lumien antaa olla katolla.

Karavaanareiden suunnalta on vinkattu myös siitä, että lumien poistamista voi helpottaa se, jos ajoneuvoon laittaa lämmöt päälle lumitöitä edeltävänä päivänä. Ajoneuvon rakenteiden kannalta tosin lienee parempi, että kylmillään olevaa ajoneuvoa ei välillä lämmitetä hetkeksi aikaa.

Keskustelu

  1. Katuharjasta saa hyvän työkalun, kun kiinnittää harjaosan varteen 90 asteen kulmaan sankakiinnikkeellä. A-tikkaat tarvitaan tietenkin.

    Kommentoitu 0 kertaa

    Vastaa

  2. jorma viitanen

    Matkailuautoilijoista ja auto+ vaunu -yhdistelmän kuljettajista monet ovat kokeneet kauhun hetkiä, kun talviaikaan on ohitse moottoritiellä pyyhältänyt bussi tai rekka. Huolellinen kuljettaja toki seuraa peileistä, mitä auton takana on tapahtumassa. Viereiseel kaistalle ilmestynyt ajoneuvo ei siis yllätä.

    Mutta yllätys saattaa olla melkoinen, jos ohittava auto samalla auto nostaa taakseen melkoisen pöllyävän lumipilven. Sitä eivälttäämättä osannutkaan odottaa. Ja vielä pahempaa on, jos ohittavan auton katolta lentelee jääkappaleita oman auton tuulilasiin tai auton keulaan.

    Joutuminen yllättävään lumipilveen on vielä hurjenpi kokemus, varsinkin jos se tapahtuu valaisemattomalla tieosuudella pimeän aikaan. Oman auton valot heijastuvat hyvin tehokkaasti lumipilvessä takaisin kuljettajan omaan näkökenttään. Enää ei voi olla lainkaan varma siitä, mitä edessä on odotettavissa. Tovi ajetaan vain kuulon perusteella.

    Huolellinen lumien pudottelu ennen ajoon lähtöä on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on varmistua siitä, ettei auton tai vaunun katolta lentele ajon aikana jääkappaleita takaa tulevien päälle.

    Kokemuksesta voi vakuuttaa, että tällainen tilanne on hyvin pelottava. Havaitsin minut ohittaneen ison kuorma-auton kuljettajan huoltoasemalla, jonne ajoin tankkaamaan. Odotin, että kuljettaja tuli autolleen. Kysyin, muistiko hän ohitustilanteen. Hän vastasi myöntävästi.

    Kerroin, että hänen autonsa katolta lenteli isoja levymäisiä jäälevyjä automme tuulilasiin ja auton keulaan. Tutkimme yhdessä oliko tullut vaurioita. Onneksi ei, vaikka meteli oli ollut melkoinen jäälevyjen osuessa automme konepeltiin ja ikkunaan.

    Kuljettaja pyyteli anteeksi, ja totesi, ettei hänelle tullut edes mieleen, että kuormatilan päällä oleva lumi- ja jääpeite voisi irrota ajon aikana. Hän lupasi tarkastaa autonsa lumikuorman vastedes paremmin, sillä tarkoitus ei ollut aiheuttaa muille vaaraa.

    Minä puolestani lupasi auttaa ohituksessa, ja hiljentää omaa nopeuttani, jotta en joudu lumipilveen. Kuorma-auton kuljettaja totesi, että hyväkuntoinen tieosuus saattaa yllättävästi ja varoittamatta muuttua tienhoitopiirin vastuurajan vaihtuessa pöllyävän lumen alueeksi. Toivottelimme toisillemme hyvää ja turvallista talvimatkaa.

    Kommentoitu 0 kertaa

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *