Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ryhtyi toukokuun alussa keräämään talteen muistoja karavaanarielämästä. Keräys jatkuu 30.10.2020 asti.

Jokainen voi vapaamuotoisesti osallistua keruuseen omilla kokemuksillaan. Kirjoitusten lisäksi karavaanarielämästä kerätään valokuvia ja videoita. Tärkeintä keräyksessä on saada talteen karavaanareiden elämänmuodon kuvaus.

Ajatus keruusta lähti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Liisa Lehdon ideasta.

–  Minulla on itselläni menneisyys karavaanarina. Meillä oli vaunuja. Se touhu kuului vuoden kiertoon. Keväällä alkoi kaihoisasti katselle vaunuun päin ja mietittiin, että minne lähdetään ja tehtiin reittisuunnitelmia. Aika paljon tuli kierrettyä ympäri Suomea, ja oli hirveän mielenkiintoista seurata sitä elämää, Lehto kertoo.

–  Siinä on monenlaisia piirteitä ja elementtejä, joista olisi kiva tietää enemmän. Olisi kiva kuulla, mitä kaikkea siellä ihmiset loppujen lopuksi tekevät, millaista se toiminta on ja mitä karavaanarit itse siitä ajattelevat. Emme ole niinkään kiinnostuneita ajoneuvojen malleista vaan esimerkiksi yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä.

– Olisi kiva, että saataisiin monenlaisia ääniä. Olisi henkeen ja vereen harrastuksessa mukana olevia mutta myös heitä, jotka ovat kriittisiä tai kyllästyneitä tähän harrastukseen. Ja olisi kiva, että muutkin kuin vain karavaanarit kirjoittaisivat aiheeseen liittyvistä kokemuksistaan. Sitten vaan kaikki kirjoittamaan, Liisa Lehto kannustaa.

”Välillä tulee myös hyvin suoraa tekstiä”

Muistitiedon kerääminen on kuulunut SKS:n toimintaan perustamisvuodesta 1831 lähtien. Nykyään pitkin vuotta on käynnissä useita aineistojen keräämisiä. Parhaillaan on käynnissä karavaanarielämän lisäksi esimerkiksi aineistojen keruu tästä korona-ajasta.

Arkistotutkija Jukka Timonen kertoo, että joskus vastauksista huomaa heti, että asioita on kaunisteltu ja sensuroitu.

– Välillä tulee myös hyvin suoraa tekstiä. Ei kuitenkaan juuri mitään äärimmäisiä paljastuksia, joita ei oikeasti haluta kenenkään tietoon. Arkaluonteisemmista asioista kirjoitetaan sitten epämääräisemmin. Mutta kyllä meille hyvin monenlaista tekstiä tulee aina riippuen kirjoittajasta, Timonen sanoo.

– Keruuvastaus voi olla vaikka vain muutaman rivin mittainen. Toisaalta kuulin juuri, että koronakeruuseen oli joltakin tullut 170-sivua tekstiä.

Karavaanareista kerätty aineisto tulee aikanaan vapaasti kenen tahansa kiinnostuneen käyttöön. SKS:llä toiveissa on, että myös joku tutkija ottaa sen syvempään tarkasteluun – tutkimusaineistokseen.

Vastaaminen on turvallista

Karavaanareiden aineisto arkistoidaan fyysisesti SKS:n Joensuun toimipisteeseen, jonne sitä pitää nykytilanteessa tulla lukemaan paikanpäälle. Syy on henkilö- ja tietosuojaan sekä tekijänoikeuksiin liittyvät lakiasiat.

– Toistaiseksi keruuaineistojen kohdalla näistä syistä aineiston käyttö on aina valvottua. Pitää tulla valvottuun tilaan, jossa allekirjoituksella sitoudutaan noudattamaan lakia ja hyvää käytäntöä. Yksi hyvä periaate on, että aineistolla ei saa aiheuttaa vahinkoa kenellekään Jukka Timonen painottaa.

SKS:n pyrkimyksenä on toki laittaa aineistoa verkkoon niin paljon kuin mahdollista. Kun karavaanariaineisto mahdollisesti saadaan aikanaan digitaaliseen muotoon, sitä voisi lukea myös SKS:n Helsingin toimipisteissä, ei kuitenkaan vapaasti internetissä.

– Kun aineiston käyttö on näin valvottua, ihmiset uskaltavat kirjoittaa huolettomammin henkilökohtaisistakin asioista. Ei ole pelkoa, että omia kirjoituksia tulisi tietämättä yllättäen vapaasti verkkoon. Jos tekstiä julkaistaan sellaisenaan, kyseessä on tekijänoikeuden alainen teos, johon pyydetään tarvittaessa lupa.

– Moni ajattelee, että hänellä olisi kyllä sanottavaa mutta eipä se oma vastaukseni ole tärkeää enkä osaa kirjoittaa. Voin sanoa, että kaikki on tärkeää. Sellaisetkin, jotka mielestään eivät osaa kirjoittaa, tekevät vastauksellaan arvokasta työtä, Timonen muistuttaa.

Saat lisätietoja ja pääset osallistumaan aineistokeruuseen tästä linkistä.