Euroopan-retkien onnistuneessa suunnittelussa tulee ennalta ja ajoissa ottaa huomioon ympäristövyöhykkeet, tietullit ja sakkokäytännöt eri maissa. Koko laajuudessaan lupien ja maksamisen viidakko on vaikea hallittava. Onneksi tietotekniikka tuo apuja itse kunkin matkan ennakointiin.

Eri maiden määräykset kannattaa tarkastaa ennen matkaan lähtöä. Mistä sitten tarkistaisi? Maita voi käydä yksitellen läpi, mutta pidempää matkaa suunnittelevia palvelevat parhaiten kootun tiedon lähteet. Sellaisia ovat esimerkiksi Green-Zones -sovellus, Urbanaccessregulations.eu ja Autoliiton julkaisema Autoillen Euroopassa -opas 2019.

Puhelinsovellus Green-Zones (iOS, Android) auttaa välttämään turhat sakot. Se antaa ajantasaista tietoa eri kaupunkien ajorajoitetuista alueista. Ideana on tarjota tietoa eri maissa tarvittavista lupatarroista ja eri ympäristövyöhykkeiden rajoituksista sekä tarrojen ostomahdollisuus. Tarrojen hinnat vaihtelevat myyjittäin. Ne voi ostaa reitin varrelta ja käyttää sovellusta vain ennakointiin ja yllätyksiltä välttymiseen.
Useilla ympäristövyöhykkeillä säännöt riippuvat ajoneuvon painosta ja moottorista, joten alkuun sovelluksen käyttäjä valitsee oman ajoneuvotyyppinsä.

Jokaisen kaupunkikeskuksen tila näkyy reaaliaikaisesti, sillä ajoneuvovaatimuksia päivitetään ilman laadun muuttuessa. Sovelluksen karttatietojen avulla voi etukäteen tarkistaa ajomatkalle osuvien alueiden rajoitukset.

Eräs nimenomaisesti reittisuunnittelun apuväline löytyy osoitteesta Urbanaccessregulations.eu. Euroopan komission tuottaman hakupalvelun ihanteellisena tavoitteena on tuottaa tarjolle tietoa erilaisista tienkäytön maksuista ja rajoituksista. Sen Route Planner (reittisuunnittelu) toimii auttavasti myös suomeksi. Ideana on syöttää ajatellun reitin paikat ja saada yhdellä klikkauksella nähtäväksi tieto rajoituksista ja maksuista.

Sanktioita pakoon?

Eräässä karavaanareiden yleisötilaisuudessa keskusteltiin mahdollisuuksista estää maksujen periminen Suomesta. Yhtenä pätevänä välineenä pidettiin osoitteen luovutuskiellon tekemistä Traficomiin. Tämä torppaisi esimerkiksi Tukholman ruuhkamaksun perimisen Suomesta.

Näin ei kuitenkaan ole. Traficomille ilmoitetut tiedonluovutuskiellot eivät estä henkilön tietojen luovuttamista viranomaiselle tai lakisääteisen tehtävän suorittamiseen. Näin ollen Ruotsin Vägverket saa Tukholman alueen ruuhka- ja tiemaksujen perintään tiedot suomalaisesta ajoneuvosta.

Suomessa ulkomaisten sakkojen perinnästä vastaa Oikeusrekisterikeskus. Taloudellinen seuraamus voidaan periä Suomessa, jos sellainen määrätään toisessa EU-jäsenvaltiossa Suomessa asuvalle henkilölle.

Joskus maksuvaatimuksia saattaa kopsahtaa kirjeenä suoraan vastaanottajalle. Näin kävi eräälle Latviassa käyneelle, joka sai automaattivalvonnan perusteella maksuvaatimuksen Latvian poliisilta. Pitääkö se maksaa? Tapaus on kinkkinen. Latvia ei tunnusta latvialaisten Suomessa saamia sakkoja, eikä vastavuoroisesti Suomikaan näin tee. Edelleen Latvian mukaan sakot ovat hallinnollisia päätöksiä, joiden osalta täytäntöönpanoyhteistyötä maiden välillä ei ole.

Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanoasiantuntija Salla Mäkinen muotoilee asian näin:
– Latviassa liikennerikkomukset ovat hallinnollisia seuraamuksia, eikä niitä voida panna täytäntöön EU:n puitepäätöksen mukaisesti. Sakko ei siis voi tulla Oikeusrekisterikeskuksen kautta perittäväksi. Meillä ei ole tietoa, mitä seuraamuksia sakon maksamatta jättämisestä voi olla maahan uudelleen matkustettaessa.

Oikeusrekisterikeskus ei ottanut kantaa kyseisen sakon maksamiseen vaan ohjeisti hankkimaan oikeusapua. Eli, näillä kohdin alkaa maksaa ja juristin palkkiot syövät sanktion kiistämisen mielekkyyttä.

Autoliiton latvialaiselta sisarjärjestöltään saaman näkemyksen mukaan maksu tulee suorittaa kuukauden sisällä. Maasta uudelleen tavattu on vaarassa menettää ajokorttinsa poliisille kunnes maksu on hoidettu.
Maksamattomuutta siedetään vuosi. Tämän jälkeen siirrytään ”pakotettuun sakkomaksuun”, mikä käytännössä tarkoittaa asian siirtämistä kansainväliselle perintätoimistolle.

Teksti: Jukka Sundholm