Isovanhempani Annu ja Mauri kysyivät minulta maaliskuun alussa 13-vuotissyntymäpäiväni aikaan, tahtoisinko lähteä heidän kanssaan Lappiin Äkäslompolon keväthangille. Tietysti innostuin ideasta, koska isoveljeni oli käynyt heidän kanssaan pari kertaa Äkäslompolossa ja olin kuullut kivoja asioita aina heidän palattuaan.

Isovanhemmillani ja vanhemmillani on yhteinen matkailuauto, joten olen kokenut karavaanari. Ensimmäisen matkailuauton isovanhempani ostivat pian syntymäni jälkeen. Ennenkin olen heidän kanssaan matkaillut, mutta nyt oli vuorossa oma matka ilman vanhempia ja sisaruksia.

Oman perheen kanssa matkailussa ja isovanhempien kanssa matkailussa on jonkin verran eroja. Mummu kyseli ennen matkaa ruokatoiveita, koska teki ruuat valmiiksi pakasteeseen. Perheen kanssa matkustaessa taas ruuat valmistetaan ateria kerrallaan autossa ja jonkin verran syödään myös ravintoloissa.

Kalajoen kautta Lappiin

Auton varustelussakin eroja löytyi, koska isovanhemmilla mukana oli erilaisia kodinkoneita, esimerkiksi mikroaaltouuni ja perunoiden höyrykeitin. Silti tilaa tuntui olevan runsaasti enemmän kuin viiden hengen perheen matkoilla.

Ensimmäistä kertaa näin sohvatyynynkin paikallaan, koska perhematkoilla mukaan otetaan vain pakollinen ja silti tavaraa on aina paljon.

Lähtöpäivänä mummu ja pappa hakivat minut koulusta ja ajoimme kotoa Virroilta Kalajoelle. Sieltä jatkoimme aamulla Äkäslompoloon ja illalla saavuimme Ylläksen Ykkös Caravaniin, johon leiriydyimme koko viikoksi. Se on mummun ja papan lempipaikka heidän Lapin-matkoillaan hyvien aluepalveluiden ja ilmapiirin, alueelta lähtevien latujen ja kävelyreittien sekä hyvien maisemien takia.

Jokaisena päivänä Äkäslompolossa hiihdimme papan kanssa noin 20 kilometriä. Koko reissun yhteissaldoksi tuli 105 kilometriä. Tutuiksi tulivat Kesänginkeidas, josta sai hyviä lettuja, Hangaskuru, Velhonkota ja sen mahtavat munkit, Tunturijärvi, Tahkokuru, Kellostapulinkuru, Kukastunturi, Kotamaja sekä Elämänluukku.

Kaikista hienoista ja upeista paikoista lemppareiksi valikoituivat kuitenkin Hangaskuru, Kellostapulinkuru ja Kukastunturi.

Lumilauta oli varmuudeksi mukana, mutta rinteeseen ei ollut seuraa, joten keskityin hiihtoon. Mukavien hiihtolenkkien päätteeksi oli kiva nauttia virvoitusjuomaa, käydä lyhyellä maitohappoa poistavalla kävelyllä, ehkä kaupassa ja suihkussa. Joinakin iltoina kävimme myös saunassa.

Pelejä olin ottanut mukaan muutaman, koska perheen kanssa matkoilla pelaamme aina erilaisia korttipelejä. Yhden pelin papan kanssa pelasin, mutta peleille ei tarvetta tullut sen enempää.

Kirjoja luimme paljon ja matkatkin menivät minulla nopeasti kirjojen ja Rubikin kuution parissa. Myös perheen kanssa matkaillessa tulee luettua paljon.

Yhtenä iltana kävimme syömässä Rouhe-ravintolassa. Olisi ollut hienoa syödä paikan päällä niin kuin isovanhempani tekivät muutama vuosi sitten veljeni kanssa, mutta päätimme kuitenkin välttää turhia koronariskejä ja tilata ruuat autoon. Herkulliselta maistui tuorepasta poronlihalla ja mehevällä sienikastikkeella autossakin nautittuna.

Odotin matkalta hienoja tunturimaisemia sekä porojen näkemistä. Porot pysyivät piilossa, mikä oli ainoa pieni pettymyksen aihe.

Mummun ja papan kanssa matkustaminen oli rentoa ja sisäpiirivitsejä syntyi viikon aikana. Autossa oli hiljaista ja rauhallista kun taas perheen kanssa matkustaessa syntyy meteliä ja sählinkiä. Tämä johtunee sisarusten poissaolosta.

Lähtisin kyllä mielelläni ensi syksynä ruskaretkelle mummun ja papan kanssa, mistä heidän kanssaan olikin jo hieman puhetta. Sille reissulle olisi jo pikkusiskonkin aika päästä ja nelisin reissaaminenkin voisi olla hauskaa.

Teksti: Halla Heikkinen. Kuvat: Halla ja pappa