Caravan-lehden pääkirjoitus 5/2020

Olipahan kesä! Harva alallamme olisi osannut aavistaa käännettä, joka seurasi koko yhteiskunnan seisauttanutta koronakevättä. Kesän mittaan katastrofi kääntyi lopulta leirintämatkailun voitoksi ja kauppiaiden pihat putsattiin tyhjiksi matkailuajoneuvoista. Kauppansa tekivät niin uudet kuin käytetyt ajoneuvot. Myös vuokraamot joutuivat myymään monelle mattimyöhäiselle ei-oota.

Erityisen huomionarvoista ja ilahduttavaa oli lapsiperheiden ja nuorten pariskuntien innostuminen uudesta matkailumuodosta. Tuoreeltaan ostetulla, vuokratulla tai lainatulla kalustolla karavaanielämäänsä käynnistelleitä matkailijoita nähtiin liikenteessä kenties kaikkien aikojen eniten. Leirintäalueilla ja levähdyspaikoilla tämä näkyi siten, että konkarit saivat auttaa ja opastaa kokemattomampia monenkirjavissa pulmissa. Mutta vaikka mutkia olisi sattunut matkaan, vanha tuttu porttiteoria pätee. On tutkittu tosiasia, että kun kokeilee matkailuautolla tai -vaunulla liikkumista kerran, moni jää koukkuun ja mielii reissuun uudestaankin.

Myös SF-Caravanin jäseneksi on liittynyt kesän aikana enemmän väkeä kuin koskaan. Nyt meitä on ennätysmäisesti lähes 65 000. Caravan-lehti toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi kyytiin ja pyrkii auttamaan kaikkia jouhevasti karavaaniharrastuksen alkuun. Tässä numerossa tarjoamme asiantuntijan vinkkejä esimerkiksi käytetyn ajoneuvon hankintaan (s. 68–71).

Osalle leirintäalueista menneen kesän kävijämäärä saattoi olla pettymys. Pohjoisesta alas tiputelleita norjalaisia lukuun ottamatta muita ulkomaalaisia ei maahamme juuri eksynyt. Toisaalta suomalaiset liikkuivat lähes aiempaan malliin. Tulevina vuosina leirintäalueet ja koko ala saavat varmasti lisää nostetta, kunhan nuoret polvet jatkavat karavaanareina – ja miksi eivät jatkaisi. Toki mahdolliset tulevat epidemia-aallot saattavat mutkistaa tilannetta, mutta niin pitkään kuin epävarmuus jatkuu ja lentomatkustaminen pysyy jäissä, ihmiset pysyvät pyörillä ja kotimaan kamaralla.

Tapoja taittaa matkaa ja kerätä elämyksiä on monia, jos on menopelejäkin. Tässä lehdessä on juttu volkkaristeista (s. 78–83), jotka liikkuvat retkeilykäyttöön varustelluilla vanhoilla minibusseilla. Retroautoilijat luonnehtivat itse olevansa ”karavaanareita, joskin vähän erilaisia”. Leirintäalueilla volkkaribusseihin suhtaudutaan poikkeuksetta ihastuneen kiinnostuneesti, mikä kertoo matkailumuodon monimuotoisuudesta ja karavaanareiden yhteishengestä.

Joukkoon hyväksytään uudet ja vanhat, olipa kyse kanssareissaajista tai ajoneuvoista. Tilaa on kaikille.

Pauli Salokangas
päätoimittaja