Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) keräsi muistoja karavaanarielämästä touko–lokakuussa 2020. Keruun vastauksissa muistellaan matkailuautolla ja -vaunulla tehtyjä matkoja 1990-luvulta alkaen, ja yksi vastaaja kertoo, miltä hänen mummonsa karavaaniharrastus näytti lapsen silmin.

Osa vastaajista on jo lopettanut harrastuksensa, mutta toisaalta mukana on myös aivan tuoreita kokemuksia: koronaviruksen kerrotaan vauhdittaneen oman matkailuauton hankintaa. Keruuseen saatiin kirjoituksia, kuvia ja videoita 9 vastaajalta.

Eräs vastaaja toteaa, että matkailuauto on kotona viihtyvän ihmisen tapa matkustaa. Matkailuauton tekniikka ja käsittely ovat vaatineet aluksi omaksumista, mutta vastaajat ovat selvinneet varsin pienillä vaurioilla.

Kotimaan matkakohteista mainitaan etenkin Pohjois-Suomi, rannikot ja erilaiset tapahtumat. Aina matkojen ei tarvitse olla pitkiä: voidaan lähteä myös yhdeksi yöksi lähiseudulle.

Muista maista mainitaan etenkin Norja, jonne suuntautuvaa matkaa kuvataan myös keruuseen saapuneissa videoissa. Kaukaisimmillaan vastaajat ovat tehneet matkoja Etelä-Eurooppaan ja Britanniaan. Vastauksissa muistellaan matkalla koettuja leirintäalueiden olosuhteita, ravintoloita, maisemia ja kohtaamisia paikallisten kanssa.

Tarvittaessa on apua aina saanut, ja ulkomaalaiseen autoilijaan on suhtauduttu ymmärryksellä.  Ennen kaikkea korostuu yhteys toisiin karavaanareihin: yhdistyksen jäsenyyttä arvostetaan, ja harrastus on tuonut pysyviä ihmissuhteita.

Vastauksissa kuvataan tärkeäksi sitä, että ajalla, paikalla tai tarkoilla suunnitelmilla ei ole väliä. Matkareitti saattoi muotoutua esimerkiksi harmaakivikirkkojen tai Unescon maailmanperintökohteiden mukaan. Usein varmaa oli vain päivä, jolloin on palattava kotiin.

Vastauksissa kuvaillaan myös harrastuksesta luopumista, kun tulee tunne, että kiertäminen riittää, kiinnostavat paikat on nähty ja matkat Suomesta alkavat tuntua liian pitkiltä. Toisinaan Etelän helteessä auto voi olla kuuma tai Suomen talvessa kylmä, mutta muistojen kerrotaan kuitenkin olevan hyviä. Vaikka vaunu tai auto on jo myyty, voi mieleen vielä tulla ajatus matkasta vuokratulla autolla eteläisessä Euroopassa.

Lasten ollessa pieniä oli ihana talvella ja keväällä levittää olohuoneen lattialle iso, paperinen Suomen kartta. Siihen sitten piirrettiin reittisuunnitelmaa, johon poimittiin kohteita mm. Karavaanareiden Leirintäoppaasta ja muista lähteistä. Suunnitelmat olivat joka vuosi erilaisia. Kun kesäloma koitti, kartta oli mukana. Yhtenäkään kesänä ei kuitenkaan suunnitelman mukaan edetty, kun reissussa löytyi aina uusia, kiinnostavampi kohteita tai lähdettiin eri suuntaan esim. auringon perässä. Reissut olivat aina antoisia, täynnä sattumuksia ja ihania, perhettä yhdistäviä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Karavaanari – kaikkien kaveri! -muistitietokeruun 1.5.2020–30.10.2020. Aineisto on tallennettu SKS:n arkistoon.

Lähde: SKS