Finnlines on Grimaldi-konsernin omistuksessa oleva yhtiö, joka kuljettaa sekä rahtia että matkustajia Itä- ja Pohjanmerellä sekä Biskajanlahdella. Konserni on yksi maailman suurimmista roro-varustamoista ja alansa Euroopan johtava operaattori.

Karavaanari pääsee Suomesta maailmalle yhtiön laivoilla niin Ruotsin kautta kuin suoraan Helsingistä Saksan Travemündeen. Koska kokemuksemme perustuu vain jälkimmäiseen, keskityn nyt siihen.

Matkan varaaminen käy kätevimmin netissä. Valittavana on standard- tai special-hinta. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa maksuaikaa ja mahdollisuutta peruuttaa matka tai muuttaa lähtöä maksutta tiettyjen kriteerien pohjalta. Jälkimmäinen matkavaraus on kuitenkin huomattavasti edullisempi, tosin se tietää matkavarauksen maksua heti riippumatta siitä, kuinka paljon ennen lähtöä varaus tehdään. Muutokset tulevat myös kalliiksi, ellei esimerkiksi matkavakuutus korvaa kaikkea mahdollista. Itse käytämme aina special-systeemiä.

Jos varaa yhdellä kertaa meno-paluulipun, paluumatkasta saa automaattisesti 20 prosentin alennuksen. Finnlinesilla on myös oma Star Club -korttinsa, jolla saa kolme prosenttia alennusta matkasta ja joitakin alennuksia laivalla muun muassa ostoksista ja juomista. Klubilaisuus on ilmaista.

SF-Caravan ry:n neuvottelemat edut ovat voimassa tietyillä lähdöillä, ja liitto neuvottelee edut vuosittain erikseen. Lisätietoa löydät Karavaanarit.fi-sivustolta. Matkat varataan yhtiön asiakaspalvelusta sivuilta löytyvien ohjeiden mukaan.

Finnlines liikennöi kerran vuorokaudessa Vuosaaren satamasta, laivan lähtiessä kello 15. Lähtöselvitys avautuu puolen päivän aikaan ja laivaan pääsee kahden maissa. Kokonaismatkustusaika on 30 tuntia.

Helsingin päässä matkailukalusto ajetaan useimmiten rekkaosastolle – rahdin määrästä tietysti riippuen. Toisinaan karavaanarit ohjataan myös ylemmille kansille, jolloin ”ylämäkiramppien” tärinä voi käydä hermoille. Kannattaa jättää kunnolla väliä edelliseen autoon, jotta ei joudu luistattamaan manuaalivaihteisen auton kytkintä itkuun asti.

Matkailukalustolle on mahdollista varata sähköä 10 euroa per suunta. Varaus kannattaa tehdä, jos jääkaapissa on muutakin kuin valo. Lukemattomia kertoja olemme kuitenkin törmänneet ikävään tosiasiaan; sähköt nykäistään irti aivan liian aikaisin ennen satamaan saapumista. Jääkaapissa on tuolloin lämpimämpää kuin toivot. Onpa paluumatkalla menetetty pakastelokeroon säilötyt kokonaiset hummerit kuin kampasimpukatkin, kun pakkaslokeron lämpötila on huidellut +20 asteen tienoilla.

Hyttiluokkia on useita. Ikkunattomissa, halvimmissa sisähyteissä matka sujuu vallan mainiosti, onhan niissäkin oma wc ja suihku sekä tv. Toisaalta oman säväyksen tuo A-luokan ikkunallisuus, Lux-hytin parivuode tai sitten viime vuosina itse käyttämämme sviitit. Junior-suite on kooltaan 34 neliötä ja Owner’s suite 38 neliötä. Molempien ikkunalla ja kylpytuotteilla varustetut kylpyhuoneet ovat todella tilavia. Sviittien hintaan kuuluu myös pullo kuohuvaa, jääkaapin virvokkeet, makeisia, drinkkikupongit laivan baariin ja ennen kaikkea ateriapaketti kaikille matkustajille. Jokainen löytää varmasti vaihtoehdoista haluamansa.

Ruokailu laivalla on oma ohjelmanumeronsa. Ateriapaketin hinta riippuu siitä, oletko meno- vai paluumatkalla. Mennessä lähtöiltana syödään niin sanottu superior-illallinen hintaan kuuluvine juomineen. Meripäivänä tarjolla on brunssi. Voit käydä kuohuviiniaamiaisella ja kuohuviinilounaalla. Illalla on jälleen buffet-illallinen, mutta alkoholijuomat eivät tuolloin kuulu enää hintaan. Järkevää, koska laiva saapuu Travemünden satamaan kello 21 paikallista aikaa.

Kotimatkalla on brunssin lisäksi tarjolla yksi superior-illallinen ja saapumisaamun aamiainen. Kaikki noutopöydästä.

Ateriapaketin voi myös jättää ottamatta. Laivalla on kahvila, joka tarjoilee muun muassa klassisia katkarapuvoileipiä ja erilaisia piirakoita, makeitakaan unohtamatta.

Itse koemme ateriapaketin suoman monipuolisuuden helpottavana, varsinkin menomatkalla suorastaan fiilistä kohottavana traditiona.

Laivalla on pienehkö tax free -kauppa, joka neliöihinsä nähden on tehokas. Hygieniatuotteita, vaatteita, tuoksuja ja kosmetiikkaa, alkoholia. Hinnat ovat kohdallaan.

Matkustajia palvelee myös ilmainen saunaosasto porealtaineen. Nyt kun venäläiset rekkakuskit puuttuvat lähes kokonaan, saunaan myös mahtuu ja siellä on siisti tunnelma. Viereinen kuntosali palvelee myös ilmaiseksi, joskin laitevalikoima on niukka. Halutessaan voi ostaa hieronnan.

Tänä syksynä sain mahdollisuuden haastatella Finnstar-laivan ”sielua”, Meeliä. Tuskin kukaan tässä isossa maailmassa osaa olla yhtä positiivinen, avoin, ystävällinen, mukaansatempaava ja asiakaslähtöinen persoona kuin hän! Ihminen, joka hymyilee aina. Ihminen, jolla on aina aikaa. Ihminen, joka kuuntelee. Kunpa tämä maailma olisi täynnä Meelejä.

Keskustelimme asiakaskunnasta, juoruamatta, sekä ravintolan ruokahävikistä, joka on saatu minimoitua. Sain kuulla, että henkilökunta työskentelee kolme viikkoa laivalla putkeen ja pitää sen jälkeen aina kolmen viikon tauon maissa. On kuulemma oikein sopiva työrytmi. En epäile.

Meeli järjesti myös tapaamisen laivan kapteenin Kaspar Leedon kanssa. Tämä tunnin sessio jäi mieleen erityisen mielekkäänä tapahtumana.

Leedo on työskennellyt 5,5 vuotta kestäneen merikapteenikoulutuksen jälkeen noin 25 vuotta merikapteenina, suurimman ajan Finnlinesilla. Hän pitää työnantajaansa hyvänä ja nauttii työstään. Konemestari vastaa laivan konehuoneesta ja purseri majoitus- ja ravintolapalveluista. Kapteenina hän kuitenkin on päällikkö, joka viime kädessä päättää kaikesta laivaan liittyvästä. Ensisijaisesti Leedo tuntui kantavan ”huolta” matkustajien viihtyisyydestä ja toivoi samalla, että matkustajat suhtautuisivat huolellisemmin turvainfoon.

Saimme myös tilaisuuden vierailla kapteenin kanssa laivan komentosillalla. Laivaa ohjasi autopilotin lisäksi paikalla ollut perämies. Tunnelma oli kerrassaan leppoisa. Komentosillan suuruus yllätti pienen matkaajan; oli tietokonepöytiä, tähystysikkunoita, lattiaikkunoita, joista tarkastetaan senttimetrin tarkkuudella laivan sijainti satamissa. Näkyipä leposohva ja kahviautomaattikin.

Ymmärsin kuitenkin, että komentosillalle ei odoteta jatkuvaa asiakastulvaa. Tämä ei ole meikäläisen brassailua vaan faktaa.

Travemünden päässä laiva lähtee vähän ikävästi yöllä kello kolme tai sunnuntaina kello kaksi. Hereillä pitää pysyä juuri silloin, kun uni kenties maittaisi parhaiten. Ateriapaketin ohi voi ostaa myöhäistä ilta/yöpalaa laivalta. Useimmiten se on keittoa tai lyhyt valintatiski.

Olen kuullut karavaanareiden kokemuksia laivayhtiöstä. Otantani on todella pieni, eli kattavaksi tutkimukseksi siitä ei ole.

Aloitan ikävillä kokemuksilla: ”Liian kallista, monopoliasema kun on. Ruoka buffetissa ei vastaa hintaa. On siivotonta”.

Jatkan positiivisilla: ”Suomesta ei pääse ilmaiseksi minnekään, ei edes autolla Eurooppaan. 30 tunnin jälkeen et ole ajanut metriäkään, mutta hups, oletkin jo Saksassa, levänneenä ja hyvin syöneenä. Valinnanvara ruokailussa on lähes ääretön. Harvemmin kotona tulee valmistettua äyriäisterriiniä tai naudanposkea”.

Kun siivottomuutta hyteissä on esiintynyt, siitä on kannattanut keskustella henkilökunnan kanssa, tarvittaessa jopa vaatia ja asiat on saatu kuntoon. Jälkeenpäin mutuaminen vie harvoin maaliin.

Tämä ei ole Finnlinesin mainoskirjoitus. Halusin rohkaista niitä kenties aloittelevia Euroopan matkojen karavaanareita, jotka pohtivat, miten pääsen pelipaikoille. Itse olemme käyttäneet Finnlinesia yli 20 vuotta, kun kyllästyimme Ruotsin halki kulkevan E4-tien maisemiin tai Via Baltican saloihin. En toki väheksy näitäkään reittejä. Joka vuosi jokaiseen reittiin löytyy varmasti uusia näkökulmia, uusia menijöitä ja paljon nähtävää.

Uskon kuitenkin lujasti, että niin kauan kuin Finnlines meitä maailmalle vie, matkustamme mukana.

Teksti: Nanna Pöysti, kuvat: Nanna ja Karppa Pöysti