Caravan-lehden pääkirjoitus 3/2020

Vaara vaani Caravan-lehden edellisen numeron ilmestyttyä helmikuussa vielä kulman takana. Silloin koronavirus kävi vitsistä harmitonta talvilenssuansa niiskuttaneille, kunnes maaliskuussa alkoi tapahtua. Nyt ei enää naurata, ellei satu pitämään mustasta huumorista. Täysin poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen.

Suomessa epidemia on pidetty toistaiseksi kohtalaisen hyvin aisoissa, mutta monen toimialan äkkipysähdys, työttömyys ja lomautukset ovat jo ajaneet ihmisiä ahdinkoon. Valistuneiden arvioiden mukaan poikkeusaika kestää kuukausia, ja toisaalta mieltä painaa jatkuva huoli terveyden menettämisestä, pahemmastakin.

Caravan-ala ei ole ehtinyt kolhiintua muutamassa viikossa kovin pahasti. Toki tapahtumia on siirretty tuleville ajoille, ja ympärivuotisilla leirintäalueilla kevät on ollut hiljainen, kuten lehden kansikin kertoo. Iso osa alueista nukkuu kuitenkin vielä talviunta, ja matkailuajoneuvojen kauppa käy. On silti selvää, että pitkittyessään kriisi runnoo tätäkin sektoria, minkä tiedostavat myös alan suomalaiset järjestöt.

Nyt sopii toivoa, että kriisirahoitusta jakavat tahot pohtisivat tukipäätöksiä tehdessään leirintämatkailun taloudellisia vaikutuksia täydessä mitassaan. Karavaanarithan tutkitusti käyttävät rutkasti rahaa vierailemillaan seuduilla erilaisiin palveluihin myös leirintäalueiden ulkopuolella. Kyse ei siis ole vain alueita pyörittävien yhdistysten ja yritysten selviämisestä vaan laajemmin kerrannaisvaikutuksista suomalaisten seutukuntien elinkeinoelämään. Matkailuajoneuvojen kauppiaiden arvo taas on siinä, että nekin mahdollistavat osaltaan harrastamisen ja jakavat ympärilleen hyvinvointia työllistämällä ihmisiä sekä kerryttämällä valtion verotuloja.

Karavaanareita tilanne kirpaisee tietysti sikäli, kun kesän lähestyessä ja neljän seinän sisällä jumittaessa menojalka alkaa vipattaa. Mutta vaikka Suomessa ei ole – ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa – ulkonaliikkumiskieltoa eikä leirintäalueita ole määrätty suljettaviksi, nyt on syytä pysytellä nöyrästi kotosalla. Onneksi moni alue pitää puominsa kiinni oma-aloitteisesti.

Vaikka olisi terve, huolehtisi hygieniasta ja suunnittelisi lymyilevänsä puskaparkissa omissa oloissaan, asialla on myös toinen puolensa. Ihmisiä on kehotettu välttämään turhaa liikkumista ja pysymään oman terveydenhuollon piirissä, joten hiljaisilla teillä jokainen matkailuajoneuvo pistää herkästi muiden autoilijoiden silmään. Uhmakas suositusten koettelu ei kannata, jos pelissä on koko karavaanarikunnan imago.

Nyt on siis parasta ”reissata” enintään kotipihassa ja keskittyä tulevien matkojen suunnitteluun vaikkapa pläräämällä oheista Leirintäopasta. Kyllä siinäkin tunnelmaan pääsee. Samalla voi vaikkapa huoltaa tai huollattaa kalustoaan. Matkaan ehtii kriisin jälkeen.

Pauli Salokangas
päätoimittaja