Caravan-lehden numeron 6/2022 vaunukoeajossa Adria Altea 432 PX:n vetoautona oli Kia Sportagen lataushybridineliveto. Sportage on todella vanha mallinimi, sillä ensimmäiset Sportaget valmistettiin vuonna 1993. Nykyisestä Sportagesta on omat versiot Eurooppaan sekä Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Eurooppaan tuleva versio valmistetaan Slovakiassa Zilinan tehtaassa. Kia Sportagen sisarmalli on Hyundai Tucson.
Sportage on muuttunut vuosien saatossa myös ulkoisesti, ja vuonna 2022 esitelty viidennen sukupolven Sportage poikkeaa selvästi jopa vuonna 2015 esitellystä neljännen sukupolven mallista. Kauneus on tunnetusti katsojan silmissä, mutta uusi Sportage on varsin tyylikäs ja modernin näköinen.
Sportage-katumaasturin mallitarjonta on ylitsepursuavaa, sillä tarjolla on etu- ja nelivetoja sekä bensiinillä että dieselillä. Varustetasoja ovat LX, EX, Business Premium ja GT-Line. Yhteensä Suomen-hinnastossa on pari tusinaa malliversiota. Hinta alkaen -malli (32 512 euroa) on kahtena varusteversiona myytävä manuaalivaihteinen bensamalli, mutta muissa malleissa on jonkinasteista hybriditekniikkaa ja automaattivaihteisto. Täyssähköistä Sportagea ei kuitenkaan ole tarjolla ainakaan vielä.
Bensiini- ja dieselmoottorisissa kevythybrideissä on seitsemänportainen kaksoiskytkinautomaatti, sähkömoottorilla varustetuissa hybrideissä ja lataushybrideissä kuusiportainen momentinmuunninautomaatti. Koeajossa olleen lataushybridin saa vain nelivetoisena kolmella varustetasolla lähtöhintaskaalalla 46 780–53 149 euroa.
Koeajoauto oli malliston lippulaiva, lähtöhinnaltaan 53 149 euron hintainen 1,6 T-GDI AWD Plug-in Hybrid GT-Line AT 265 hv.
Henkilöautojen vetomassojen pienentyminen ja varsinkin pienehkön vetokyvyn omaavien sähköautojen yleistyminen teettävät töitä matkailuvaunuvalmistajille.
Adria otti vuonna 2021 joissakin Adora-malleissa käyttöön Al-Ko:n Vario X -alustan. Muutama vuosi sitten esitelty Vario X on perinteistä Al-Ko-alustaa kevyempi, mutta valmistajan mukaan alustat ovat rakenteeltaan yhtä vahvoja. Vario X:n erottaa normaalista alustasta runkopalkeissa olevista lukuisista erimuotoisista aukoista. Rakenteen kerrotaan pudottavan kaikkien runko-osien kokonaismassaa jopa 30 prosenttia ja parantavan vaunun ketteryyttä.
Vario X on nyt käytössä myös Altean niissä malleissa, joiden kokonaismassa on 1 500 kilogrammaa. Koeajon yhteydessä Vario X:stä ei saatu kokemuksia, sillä koeajetun 432 PX:n kokonaismassa on kahden muun pienemmän Altea-mallin tapaan 1 300 kiloa. Kia Sportagen lataushybridiä hyödyntäen Vario X -kokemusten hankkiminen ei olisi ollut edes mahdollista, sill 265-hevosvoimaisen mallin suurin sallittu vetomassa on 1 350 kiloa, kun se on Sportagen kaikissa muissa malliversioissa 1 650 kiloa.
Omamassaltaan noin 1,2-tonninen Adria Altea 432 PX -pikkuvaunu kulki lataushybridin perässä kevyesti ja siististi.
Sportagen hybridissä ja lataushybridissä olevan 1,6-litraisen bensiinimoottorin teho on 180 hevosvoimaa. Polttomoottoria tukevan sähkömoottorin teho on 60 (hybridi) tai 91 hevosvoimaa (lataushybridi). Lisäksi molemmissa malleissa on 17,7 hevosvoiman käynnistingeneraattori. Noilla arvoilla hybridin kokonaisteho on 230 ja lataushybridin 265 hevosvoimaa.
Lataushybridin ajoakun energiasisältö on 13,8 kilowattituntia ja sisäisen yksivaihelaturin teho 7,2 kilowattia. Koti- eli tilapäislatauksella ajoakun saa täyteen noin viidessä tunnissa. Lataushybridin normimitattu sähköinen ajomatka on 70 km. Syksyisen koeajon aikana auto antoi täyteen ladatulla ajoakulla ajomatkaennusteeksi 55–60 km.
Kun ajoakussa oli virtaa ja edettiin pääosin sähköllä, polttoaineenkulutus oli 1–3 l/100 km myös silloin, kun vaunu oli kiinni koukussa. Moottoritiellä tyhjällä ajoakulla noin nopeudella 80 km/h ajetussa testissä bensiinin keskikulutus oli ilman vaunua maltilliset 6–7 l/100 km, mutta vaunu nosti kulutuksen 10–13 l/100 km:iin.
Kulutusmittausten tuloksissa ei tietenkään ollut mitään yllättävää, eli Sportagen nelivetoinen lataushybridi soveltuu hyvin vaunun veturiksi, mutta vaunu lyhentää tietysti sähköistä ajomatkaa ja kasvattaa ajoakun tyhjentymisen jälkeen kulutusta huomattavasti.
Huomattavasti kiinnostavampaa olisikin ollut vertailla, miten ladattavan ja ei-ladattavan hybridin kulutukset olisivat poikenneet toisistaan. Vertailu ei-ladattavaan malliin ei olisi onnistunut Sportagen avulla viimeisen päälle tarkasti, sillä nelivetoisen lataushybridin teho on 265 hevosvoimaa, nelivetoisen hybridin 230 hevosvoimaa.
Kian lataushybridien kohdalla ”tyhjä ajoakku” on sinänsä väärä ilmaus, sillä ajoakkua ei pysty ajamaan läheskään tyhjäksi. Ladattava Sportage käynnistyy aina sähköajo- eli EV-tilassa ja vaihtaa automaattisesti hybriditilaan sähkövarannon vajottua 10–15 prosentin tasolle. Tämä sähkövaranto mahdollistaa auton liikuttelun sähköllä esimerkiksi parkkipaikalla. Hybriditilassa auto pyrkii säilyttämään ajoakun varaustilan lataamalla sitä polttomoottorin avulla.
Kuljettaja voi itse valita EV-tilan lisäksi hybridi- ja automaattitilan, joista hybridi pyrkii ylläpitämään varaustason ja automaattitila on niin sanotusti älykäs ajotila, jolloin auto käyttää sähköenergiaa parhaaksi katsomallaan tavalla: kovavauhtisemmassa ajossa polttomoottoria, hitaammassa ajossa sähköä. Automaattitilassa ajoakun varaustaso voi laskea alemmas, kuin mitä se laskee hybridiasetusta käytettäessä. Siirtyminen moottorilta toiselle tapahtuu varsin huomaamattomasti.
Noin 200 kilon painoinen ajoakku nostaa Sportagen omamassaa, mutta ei juurikaan pienennä auton kantavuutta. Ajoakun vaikutus näkyy kuitenkin tavaratilan ja vetomassan pienentymisenä. 12 voltin akku ja invertteri täyttävät tavaratilan pohjalevyn alapuolisen tilan, ja hybridiin verrattuna tavaratila on 47 litraa pienempi.
Suurempi omamassa ei tunnu tavallisessa ajossa, ja Sportage käyttäytyy erilaisissa ajotilanteissa mallikkaasti. Oikeastaan ainoa ajoon liittyvä negatiivinen asia on turhan äkkinäinen kaistavahti – mutta sen saa onneksi pois toiminnasta.
Mittaristo ja keskinäyttö muodostavat näyttävä kokonaisuuden. 12,5-tuumaiset näytöt välittävät nykytyylin mukaisesti paljon erilaista tietoa. GT-Line-varusteluun kuuluva katvealueen monitori, joka näyttää mittaristossa vilkutussuunnan puolella katvealueen kamerakuvaa, on hyvä varuste.
Automaattivaihteiston valitsin on keskikonsolissa oleva kätevästi pyöritettävä ”hellannappula”. Keskinäytön alapuolella olevat kaksikäyttöiset säätimet ovat käytettävyyden suhteen hiukan kyseenalaiset. Näytölle voi valita joko ilmapuhalluksen tai radion toiminnot, ja vaihto niiden kesken tehdään omasta painikkeestaan.
Tavaratilan pientä kutistumista lukuun ottamatta ajoakku ei vaikuta sisätiloihin, ja sekä edessä että takapenkillä on hyvät oltavat. Puskurin tasosta alkavan tavaratilan pohjalevyn alla on styroksilokerikko, mutta latausjohdot eivät mahdu tähän säilytystilaan.
Sähkösäätöiset etuistuimet antavat sopivan reilun sivuttaistuen, mutta penkin istuinosa saisi olla pidempi. Hyvän ajoasennon löytymistä helpottaa molempiin suuntiin säätyvä ratti.
Takaovet avautuvat erittäin reiluun kulmaan, joka mahdollistaa äärimmäisen nopean kulkemisen. Nojien kallistussäädöllä varustetulla takaistuimella on mukavasti polvi- ja pääntilaa. Keskipaikallakin mahtuu aikaihminen istumaan, mutta toisin kuin reunapaikoilla, keskipaikan pääntuki ei säädy riittävästi.