Ainakaan aloittelevalle karavaanarille ei välttämättä tule mieleen, että niinkin arkisen asian kuin liitäntäkaapelin kanssa ei saa oman ja muiden leirintäalueella olevien turvallisuuden vuoksi touhuta ihan miten huvittaa. Sähkön ottamiseen matkailuajoneuvolle liittyy asioita, jotka on hyvä tietää ja niitä myös noudattaa.
Nykyisten määräysten mukaan liitäntäkaapelin ei tarvitse olla pituudeltaan juuri 25 metriä, mutta se on yhä suositeltava pituus. Siihen on syynsä.
Liitäntäkaapelin on yllettävä ilman jatkoja sähköverkon pistorasiaan, joka saa olla 1.7.1997 jälkeen rakennetuilla tai uusituilla leirintäalueilla enintään 20 metrin etäisyydellä paikoituksesta. 25-metrisellä niihin yltää aina. Myös 25 metriä lyhyempää kaapelia voi käyttää. Kaapeli voi olla vaikka 5-metrinen, jos sillä vain kyseisellä paikalla yltää pistorasiaan.
Pitää kuitenkin muistaa, että matkailuajoneuvojen liitäntäkaapeleissa ei saa olla jatkoja (adapteria lukuun ottamatta), haaroituksia eikä ketjutusta matkailuajoneuvosta toiselle, ei edes tilapäisesti.
Ja koska liitäntäjohdossa ei saa olla liitoksia, säädökset eivät siten sähköturvallisuuden vuoksi salli myöskään sähkölukeman mittaamiseen kaupattavia liityntäkaapeliin liitettäviä irrotettavia sähkömittareita. Irrotettavan kilowattituntimittarin käyttö leirintäalueella mahdollistaa myös väärinkäytön – jos mittari ei ole kiinteä, sen voi helposti irrottaa ja ottaa sähköä ilman mittaria.
Vanhoihin pistorasioihin sopivalla sukopistotulpalla varustettua liitäntäkaapelia ei saa liittää adapterilla uuden mallisiin sähköpistorasioihin, mutta nykymääräysten mukaisen 3-napaisen liitäntäkaapelin saa kytkeä kaksireikäiseen sukopistorasiaan adapterilla.
Liitäntäkaapelin tulee olla taipuisaa säänkestävää kumikaapelia tyypiltään H07RN-F tai vastaava. Laadukkaammat kumikaapelit pysyvät taipuisina myös pakkasella.
Liitäntäkaapelin tulee olla poikkipinnaltaan vähintään 2,5 neliömillimetriä (riittävän paksu) ja mitoitusvirran vähintään 16 ampeeria. Kaapelissa on käytettävä teollisuusstandardin SFS-EN 60 309-2 mukaista 3-napaista pistotulppaa ja kojepistoketta.
Sähköverkkoon voidaan liittyä uuden tyyppiseen rasiaan suoraan EN-tyyppisellä liitäntäkaapelilla sekä sukoverkkoon EN-tyyppisellä kaapelilla adapterin kanssa. Eli sen 25-metrisen kaapelin lisäksi kannattaa hankkia sille adapteri, jolla voi liittyä tarvittaessa sukopistorasiaan.
Adapterin tulee olla sen verran lyhyt, että tolpasta virtaa otettaessa liitoskohta ei jää makaamaan maahan, vaan jää ilmaan. Siten se ei saa sateellakaan liikaa kosteutta, mikä voisi laukoa vikavirtasuojaa.
Kun ajoneuvoa ryhdytään liittämään sähköverkkoon, kannattaa kytkeä kaapeli ensin matkailuajoneuvoon ja vasta sen jälkeen vetää kaapeli tolpalle pistorasiaan. Jos tolppa on varustettu vikavirtasuojalla, sen voi sormella napsauttaa alas, laittaa pistoke pistorasiaan ja sitten nostaa vikavirtasuoja uudestaan ylös. Siten kaikki vaiheet tulee tehtyä jännitteettömänä.
Jos kaapeli on kelalla tai ilman kelaa hyvin tiukalla vyyhdillä ja siitä on tarkoitus käyttää vain lyhyt vaikka vain viiden metrin pätkä, kaapelia kannattaa silti vetäistä vähän leveämmäksi. Kaapeli voi joissain tilanteissa muuten kuumeta vaarallisesti, jopa syttyä palamaan esimerkiksi vaunun alla.
Kun on tullut taas aika lähteä eteenpäin leirintäalueelta, sähköliitäntä puretaan päinvastaisessa järjestyksessä kuin kytkettiin.
Kaapelia ei ole hyvä vetää ulos matkailuajoneuvon ovista tai ikkunoiden välistä, koska se lisää riskiä kaapelin rikkoutumiseen.
Osassa matkailuautoista ja -vaunuista on pistorasia, josta sähköä saa helposti ja turvallisesti tuotua ulos vaikkapa etutelttaan. Pistorasian voi myös tarvittaessa asennuttaa jälkikäteen.
Kannattaa muistaa, että matkailuajoneuvojen etuteltat ja katokset ovat sähköturvallisuuden kannalta ulkotiloja. Siksi niissä saa käyttää vain sateelta ja roiskevedeltä suojattuja laitteita.
Lähteet: SF-Caravan ry:n asiantuntija Kauko Meriläisen luento Turun Caravan Show -messuilla 22.4.2023, Leirintäalueen turvallisuusopas, Caravan-lehden Leirintäopas