Väylä ennustaa kevään kelirikosta maanteillä keskimääräistä helpompaa

Talven runsaat vesisateet Etelä-Suomessa ja runsas lumimäärä Pohjois-Suomessa aiheuttavat eniten epävarmuutta kelirikon vaikeuden ennustamiseen.

Sorateillä kelirikosta ennustetaan keskimääräistä helpompaa. Kelirikkotilanne vaihtelee kuitenkin alueellisesti. Rannikkoseuduille ennustetaan keskimääräistä vaikeampaa kelirikkoa, joka voi ilmetä myös tienpintojen pehmentymisenä.

– Pohjaveden pinnat ovat rannikkoseuduilla olleet korkealla, mikä voi altistaa tiestöä kelirikolle. Myös Lapissa kelirikon vaikeusennusteessa on alueellisia eroja, ja talven lumikertymä on ollut suuri, kertoo teiden kunnossapidon asiantuntija Otto Kärki Väylästä.

Erittäin leudon talven vuoksi roudan syvyys on koko maassa tavanomaista pienempi. Vesisademäärät ovat talvella olleet monin paikoin suuria, mikä on lisännyt kosteutta ja voi näkyä liikennettä haittaavana pintakelirikkona, jos tienpinnat eivät pääse kuivumaan.

– Kelirikon vakavuus riippuu silti suurelta osin kevään säistä, Kärki sanoo. Kuiva ja aurinkoinen sää sekä yöpakkaset, jolloin tiet kuivuvat sulamisen tahtiin, pitävät kurissa uhkaavan kelirikon.

Eniten runkokelirikolle alttiita teitä on Suomen keskiosissa, missä maaperä ja maasto-olosuhteet ovat sen syntymiselle otollisia ja sorateitä on paljon. Sorateillä saattaa monin paikoin esiintyä pintakelirikkoa ennen varsinaiselle runkokelirikolle altista aikaa.

Pintakelirikko koetaan vähintään yhtä suureksi ongelmaksi kuin runkokelirikko. Pintakelirikko syntyy siten, että soratien pintakerroksiin kertyy liikaa vettä, joka ei pääse haihtumaan tai valumaan pois. Ja kun tien pinta on kostea, se pehmenee.

Päällystetyt tiet ovat olleet kovilla

Päällystetyt tiet ovat kärsineet poikkeuksellisen paljon erittäin lämpimästä ja sateisesta talvesta. Etelä- ja Länsi-Suomessa, missä kulkee yli puolet maamme tieliikenteestä, tiet ovat olleet käytännössä koko talven lumettomia. Tästä johtuen säävaihteluiden ja liikenteen aiheuttama kulumisrasitus ovat olleet poikkeuksellisen suuria.

Keski- ja Pohjois-Suomessa lämpötila on vaihdellut tiheästi nollan molemmin puolin, mikä on lisännyt teiden vaurioita. Tienpäällysteissä on talven jäljiltä paljon reikiä ja halkeamia sekä muita vaurioita.

Pahimmin vaurioituneilla osuuksilla ei pystytä palauttamaan kesänopeuksia ennen kuin päällyste on kunnostettu. Tilapäisiä alennettuja nopeusrajoituksia joudutaan käyttämään aiempaa useammissa kohteissa.

Kelirikon vuoksi painorajoituksia on viime vuosina asetettu vuosittain yleensä noin 600–2 000 kilometrille. Viime keväänä painorajoituksia oli vajaa 1 600 kilometrillä maanteitä. Syksyllä 2019 painorajoitettujen teiden määrä jäi alle sataan kilometriin.

Lisätietoa: Näin sorateiden kelirikko syntyy

Lähde: Väylä