Pysäköintiin liittyvät säännöt kannattaa kerrata, on ohjelmassa sitten Suomen MM-rallin seuraaminen tai marjastusreissu.
Tienvarsipysäköinti on tavallisissa ralleissa lähes ainoa pysäköintimuoto. Nyt viikonloppuna 1.–4.8. ajettavassa Suomen MM-rallissa katsojille tarjotaan lukuisia peltopysäköintialueita, mutta siitä huolimatta myös Secto Rally Finlandin erikoiskokeille johtavien teiden varsille pysäköidään melkoinen määrä autoja.
Tienvarsipysäköinti ei ole moottoriurheilukilpailujen yksinoikeus, eikä pysäköinnistä aiheutuvien liikenneongelmien synnyttämiseen tarvita edes suuria automääriä – yksi marjastaja tai sienestäjä voi omalla toiminnallaan synnyttää pienimuotoisen ”liikennehärdellin”.
Pysäköinti on Suomessa varsin säädeltyä, eikä meillä noudateta yhtä joustavaa pysäköintitapaa kuin monissa muissa maissa. Esimerkiksi pysäköinti tienvarteen vinottain on kielletty, vaikka se toisi massatapahtumissa paljon lisää parkkitilaa.
Reilut neljä vuotta voimassa ollut uusi tieliikennelaki sallii ajoneuvon pysäköimisen taajamissa myös vasemmalle puolelle tietä eli vastaantulevan liikenteen puolelle, mutta tämä sääntö ei ole voimassa maanteillä.
Massatapahtumien yhteydessä autoilijat ottavat helposti erivapauksia – osa tarkoituksellisesti, osa muiden esimerkkiä seuraten. Pysäköintisääntöihin tehdyt tapauskohtaiset lievennykset pitää kuitenkin esittää liikennemerkeillä.
Jos tapahtuman järjestäjä tarjoaa pientä maksua vastaan pysäköintialueen, sitä kannattaa käyttää, sillä sen tuotto menee yleensä paikallisen yhdistyksen tai seuran hyväksi, ja samalla välttyy yleensä turhalta kävelemiseltä ja voi olla varma siitä, että auto on pysäköity lailliseen paikkaan.
Yleissääntö on, että pysäköinti ei saa aiheuttaa vaaraa tai häiriötä muulle liikenteelle. MM-rallin järjestäjä painottaa sitä, että kapeilla teillä pysäköidään aina vain tien toiseen reunaan. Tielle pitää ehdottomasti jättää auton mentävä kulkuväylä, sillä hälytysajoneuvojen on päästävä kulkemaan esteettömästi kaikissa tilanteissa.
Taajaman ulkopuolella liikennemerkein etuajo-oikeutetuksi osoitetulla tiellä ei saa pysäköidä ajoradalla, eli auton pitää olla kokonaan reunaviivan ulkopuolella. Jos pysäköidyn auton kohdalla on lisäksi kyseisen ajokaistan puolella yhtenäinen sulkuviiva, viivan ja auton välin pitää olla minimissään kolme metriä. Etuajo-oikeutetut tiet ovat luokitukseltaan yleensä vähintäänkin kantateitä.
Ajoradan ulkopuolinen ”pysäköintialue” ulottuu tienvarsiojan vastapenkkaan saakka, eli autoa ei tarvitse pysäköidä aivan reunaviivan tuntumaan. Vaikka ”pysäköintialue” on leveä, autot on pysäköitävä ajoradan suuntaisesti. Ja on tie etuajo-oikeutettu tai ”normaali”, sen laidassa saa olla autoja parkissa vain yhdessä jonossa – auton saa pysäköidä vain kaksipyöräisen ajoneuvon viereen.
Jos tietä ei ole merkitty etuajo-oikeutetuksi, auton saa pysäköidä myös ajoradan puolelle. Auto on tietysti pysäköitävä mahdollisimman lähelle tien oikeaa reunaa, pysäköinti ei saa vaarantaa tai haitata muuta liikennettä, ja sulkuviivan kolmen metrin tilasääntö koskee myös näitä teitä.
Marjastajan, sienestäjän ja rallikatsojan on usein vaikea tietää, ajaako hän maantiellä vai yksityistiellä. Jos yksityistiellä ei ole ajokieltomerkkiä, sitä saa satunnaisesti ajaa autolla. Jokamiehenoikeus ei koske pihoja eikä peltoja, ja myös pysäköinnissä pätee se, että ollaan huomaavaisia ja kunnioitetaan toisten omaisuutta.
Kiinteistöille johtavia teitä tai peltotieliittymiä ei saa tukkia, eikä yksityiselle alueelle saa pysäköidä ilman lupaa. Taajamissa pysäköinti on kielletty puisto-, viher- ja metsäalueilla sekä joutomailla – tällaisia ”sakkopaikkoja” ovat yleensä myös epämääräiset kadunvarsikaistaleet.
Kuvat Pekka Virtanen
Keskustelu