Finnjetillä oli 1980-luvulla aina vuodenvaihteessa vähäisesti rahtiliikennettä – karavaanarit hyödynsivät tilanteen Saksan-ryhmämatkoillaan

Minulla oli aikoinaan kunnia kuulua SF-Caravanin ulkomaan matkailutoimikuntaan monien vuosien ajan. Toimikuntaamme kuului viisi jäsentä. Ami Akkolan johdolla pyrimme kertomaan jäsenistöllemme, että matkailuvaunulla voi liikkua turvallisesti ja jopa edullisesti monessa Euroopan maassa. Rohkeus vain puuttui monelta lähtöpäätöksen tekoon.

Niinpä päätimme eräässä kokouksessamme, että meidän tehtävämme on järjestää tutustumisristeily ensikertalaisille jäsenillemme Saksan liittotasavaltaan jouluristeilyn nimellä.

Toimikunnallamme oli hyvät asiakassuhteet Finnlines-varustamoon. Joulun aikaan oli Finnjet-laivalla hyvin tilaa, koska rahtiliikennettä oli vuodenvaihteessa vähänlaisesti.

Niin saimmekin edullisen tarjouksen yhteen lähtöön Helsingistä ja paluumatka vuodenvaihteen jälkeen takaisin Suomeen.

Jo avausmatka onnistui loistavasti

Niinpä ensimmäinen lähtö toteutettiin vuonna 1981 Seppo Sunilan vetämänä Egestorfiin Lüneburgin nummella sijaitsevalle hyvälle leirialueelle. Matkalle osallistui 27 perhettä.

Se avausmatka onnistui loistavasti, huolimatta erittäin liukkaasta kelistä Saksassa ilman nastarenkaita.

Seuraavan, vuoden 1982 matkalle lähti vetäjiksi koko toimikunta Ami Akkolan, kokeneen vaunumatkaajan johdolla. Jälleen Egestorfiin. Joulua juhlimme alueen kentällä ja ravintolassa.

Uudenvuoden juhliin pukeuduimme oikein juhla-asuihin ja vuosi vaihtui Zu den 8 Lindenin loistavassa ravintolassa.

Näin homma jatkui. Vuosina 1983–1985 lähtijämäärät kasvoivat. Matkalle osallistui kaikkiaan 70 perhettä per lähtö. Suomesta oli yksi lähtöä jouluksi ja toinen lähtöä vuodenvaihteen juhliin. Niinpä paluuvuorojakin oli kaksi. Leirialueena toimi kaikkina vuosina Azur camping. Lüneburgen Heide.

Mutkia matkassa, satamassa

Vuonna 1986 oli poikkeuksellinen matka. Finnjet ajoi kiville Helsingissä ja joutui telakalle potkurin vaihtoon.

Nyt astui esiin varustamon tilannehallinta. Jo maksettu matka tehtäisiinkin rahtilaivalla Sompasaaresta, samoin paluu.

Kokoonnuimme Sompaan tuulisena joulukuun iltana. Nyt iski uusi takaisku. Laivalla ei ollut tarvittavaa määrää henkilökuntaa matkustajia varten. Unionin määräys!

Varustamon eräs johtaja oli saattamassa meitä ja hän otti tilanteen käsiinsä. Pari puhelinsoittoa ja tuloksena oli, että autot ja vaunut ajetaan rahtilaivaan henkilökunnan toimesta. Rantaan ajoi bussi, johon matkaajat mahtuivat. Passit mukaan omista autoista ja bussi vei matkaajat Ruotsin-laivalle Eteläsatamaan.

Bussi ajoi läpi Ruotsin Tanskaan, jossa väki yöpyi hotellissa, joi huonebaarit tyhjiksi ja seuraavan päivänä matkailijat matkasivat liittotasavaltaan ja saivat Saksassa Lyypekin satamasta autonsa ja vaununsa. Matkan kuljettajaksi joutunut mies ei pitänyt tehtävästä, sillä hänen oma joulunsa meni pilalle.

”Ne olivat hienoja matkoja”

Vuosina 1988 ja 1989 vielä toteutettiin 70 perheen matkoja, mutta sitten into väheni. Rahtiliikenne kasvoi, joten me karavaanarit jäimme toiseksi.

Kaiken kaikkiaan, ne olivat hienoja matkoja. Ei ollut riitoja, ei onnettomuuksia. Hinnat olivat edullisia saunoineen ja aterioineen.

Parina vuotena liukkaus tuotti ongelmia, koska jouduimme ajamaan suvikumein. Nastat olivat kiellettyjä saksanmaalla. Lämmöllä muistelemme mukavia matkoja tavatessamme uudelleen jossakin mutkassa. 

Finnjetin taival päättyi 20.6.2008. Se purjehti viimeisen matkansa kohti Alangin romuttamohietikkoa Länsi-Intiaan. Kiitos kaikista hienoista matkoista suojissasi.

Finnjet Eteläsatamassa. Kuva: Volker von Bonin, Museovirasto/Historian kuvakokoelma

Teksti: Osmo Lehtoalho, SFC 1155

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *