Vaikka tänä korona-aikana ulkomailla matkaileminen on pantu pitkälti jäihin, on sentään jotain, mitä voi tehdä – sohvamatkailla. Meillä se kukoistaa. Kun on vuosikausia kiertänyt Eurooppaa ja käyttänyt ahkerasti kameraa, on valokuvien voimalla ”matkailukin” turvattu.

Matkustamiseen mielestämme kuuluu kolme varsin mukavaa vaihetta. Ensimmäinen niistä on matkan suunnittelu, jonka teemme kartan ja nykyään myös netin kanssa.

Ennen nettiä olivat Caravan-lehdet ja muut matkailujutut sekä eri maiden opaskirjat ja matkaesitteet korvaamattomia. Niistä etsimme vinkkejä, minne mennä ja mitä nähdä. Ja niiden mukaan me usein suunnittelemme reitin, valitsemme noin suurin piirtein mahdolliset yöpymispaikat ja laskemme summittaiset matkakilometrit kullekin matkapäivälle. Väliin jätämme päivän tai pari vapaata, koska emme halua mitään tiivistä aikataulua.

Toinen vaihe on matkan toteutus, joka tapahtuu tai ei tapahdu suunnitelman mukaan, enempi vähempi se menee noin suunnilleen. Vain paluupäivä on varmuudella päätetty ja paluulippu laivaankin hankittu.

Kolmas vaihe ovat matkakirjat, kansiot, joihin liimaamme valokuvia, maisemakortteja, leiri- ym. kuitteja, pääsylippuja ja sen sellaisia. Jopa joskus jonkun mukaan temmatun pensaan vihreälehtinen oksakin tai kirjan välissä kuivattu kukkanen pääsee mukaan.

Kuvien alle kirjoitamme jotain selitystä, hauskaa pikkutapahtumaa, kommentteja, jotka muistuttavat meitä sattumuksista. Kuten esimerkiksi eräs leirikuva aina muistuttaa, miten tulostamme innostunut alueen isäntä hyppäsi EETUn (automme nimi) ovenkahvaan ja hihkui: ”olette minun ensimmäiset suomalaiseni!” Tai miten eteläisen Sveitsin respan madame sanat ”Good afternoon” kuullessaan kiljahti: ”Täällä ei puhuta englantia, vaan saksaa, ranskaa ja italiaa!”

Näiden kirjojen avulla voimme jatkuvasti ja aina halutessamme matkailla kotisohvalla. Varaamme vain viereen viinipullon ja pari lasia sekä avaamme kirjan. Muisteleminen valokuvien avulla on antoisaa. Sanotaan, että yksi valokuva vastaa tuhatta sanaa, mutta monta kertaa myös pikku kommentti kuvan alla tai kuitin vieressä tuo mieleen paljon sellaisia muistoja, joista kuvat eivät kerro tai joita muuten ei ehkä muistaisi.

Vaunusta autoiluun ja Oslosta Pariisiin

Me olemme kulkeneet 43 vuoden aikana kymmeniätuhansia kilometrejä pitkin Eurooppaa, ensin matkailuvaunulla, sitten matkailuautolla.

Ensimmäinen kulkuvälineemme oli Volvo-auto sekä pieni Sprite-matkailuvaunu, jolla teimme kaksi matkaa Lappiin ja Norjaan. Olimme esimerkiksi yötä Oslossa, leirialue oli korkealla mäellä ja valokuvassa näemme kauniin valomeren kultaaman alapuolella olevan kaupungin. Ajatuksissa olemme siellä ja kävelemme tietä alas kaupunkiin ja jyrkkää ylämäkeä takaisin nauttien joka askeleesta.

Tai istumme Ranskan länsirannalla katsellen, kun aurinko laskee mereen ja menee kohti Amerikkaa, jonne me luultavasti emme koskaan pääse.

Matkat eivät toki aina sujuneet kommelluksitta. Eräs valokuva kertoo, kun aviomies korjaa oululaisen korjaamon takapihalla auton jarruja, korjaamolta kun ei ajan puutteen takia saanut muuta apua kuin korjauspaikan. Ja toisessa kuvassa vaimoparka kuumana kesäiltana hiki päässä paistaa lettuja tai keittää puuroa pienen vaunun kaasuhellalla. Siihen aikaan ei ollut liikaa rahaa ulkona syömiseen saatikka muuhun ylimääräiseen.

Aikojen ja elämän parantuessa matkoissa siirryimme matkailuautoon, ensin meillä oli Dethleffs, sitten Bürstner. Ja alettiin myös katsella leiripaikkoja, joilla tai joiden läheisyydessä oli avoinna oleva ruokapaikka.

Saksan currywurstit tulivat tutuiksi ja ranskalaiset pihvit, joita kokki ei suostunut paistamaan meidän ”sivistymättömän” toiveemme mukaan kypsiksi: ei, ette voi mitenkään ottaa well down, pitää ehdottomasti olla medium! Tai: ei, näin halpaa viiniä ei voi ottaa tämän menun kanssa, pitää olla tämä (22 euroa pullo).

Pariisiin teimme häämatkamme keväällä, huhtikuussa vuonna 1988 eli 32 vuotta sitten, seuramatkalla ja lentokoneella. Ja sen jälkeen teimme sen joka ainoa vuosi samaan aikaan. Ensin samalla lailla, mutta aikanaan Pariisista ja häämatkasta muotoutui osa automatkaamme, jonka onnistuneesti teimme Pariisin kautta muualle Eurooppaan.

Sittemmin olemme tehneet joka vuosi neljän viikon matkan huhti-toukokuussa. Me ikään kuin lähdemme kevättä vastaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja palaamme, kun Suomen kevät alkaa tai on parhaimmillaan. Paitsi tänä vuonna.

Sattui niilläkin reissuilla yhtä ja toista. Mainintoja löytyy matkakirjoista kuvien vierestä tai sivuilta huomautuksina: – Tällä alueella murtauduttiin autoomme, koko sunnuntaipäivä meni poliisikuulustelussa. Vesihana alkoi vuotaa, apu Dethleffs-myymälästä Mulheimissa. Pariisissa satoi koko viikon ja rankasti. Leirialue hirvittävän kallis, 42 euroa. Yöllisen rankkasateen jälkeen alueelta lähtiessämme EETU meinasi upota mutaan, alueen isäntä veti traktorin avulla ylös…

Valokuvat matkakirjakansioissa pitävät pintansa

Tänä vuonna kohtalon luomat olosuhteet tyssäsivät meidän, niin kuin varmasti monien muidenkin matkat. Kevään tuloa katseltiin ensimmäisen kerran Suomessa. Hääpäivää vietettiin ainutlaatuisesti kotisohvalla kuohuviinin ja Pariisin valokuvien sekä musiikin parissa. Ei tietenkään ihan sama ollut kuunnella häävalssiamme kotona, olohuoneessa kuin EETUssa Pariisin leirintäalueella, mutta teimme siitä juhlaa, siitäkin.

Omalla tavallaan sohvamatkamme korvasi ja muutti iloksi tämän vihkiäispäivämme jälkeen ensimmäisen muualla kuin Pariisissa vietetyn hääpäivän.

Tämän kokeneena me osaamme antaa arvoa sohvamatkailulle, jonka mahdollistavat hyvin säilytetyt ja järjestetyt valokuvat matkakirjakansioissa. Niitä onkin kertynyt runsaasti. Joka matkalla otimme kuvia vähintään noin 300 kappaletta, joista vain parhaat talletettiin. Meillä on 96 matkakirjaa, joissa on yhteensä noin 13 000 valokuvaa.

Digikameroiden vallatessa maailman kuvia tuli otettua tusinoittain enemmän kuin entisenä, filmirullien ja niiden paljon maksavien kehitysten aikana. Vuoden 2012 jälkeen mekin siirryimme digiaikaan ja sen jälkeen otetut matka- ym. -kuvamme ovat tietokoneen syvyyksissä. Valitettavasti niitä ei tule usein katseltua, eivätkä ne kerro kaikkia niitä asioita kuin matkakirjamme. Mutta onnistuu toki sohvamatkailu niidenkin avulla.

Teksti ja kuvat: Eero ja Tuula Moilanen