Caravan-lehti somessa

Simo on viimeinen mohikaani Espanjassa

Pinnalla

Simo on viimeinen mohikaani Espanjassa

Simo Sundgren on niitä viimeisiä perinteisiä karavaanareita, jotka tulivat Espanjan Aurinkorannikolle vaunu perässä yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Silloin tultiin paperikartan avulla ja löydettiin se ikimuistoinen Rosaledan leirintäalue, jota ei enää ole.

Simon ei enää pitänyt lähteä, mutta ystävien yllytyksestä hän kaivoi vanhan Soliferinsa naftaliinista, vaihtoi siihen uudet renkaat ja pujotti sen vielä kerran koukkuun ja lähti kotikaupunki Naantalista Ruotsin kautta halki Euroopan. Määränpäänä sama tuttu Fuengirola ja nyt navigaattori mukanaan.

Simo Sundgren on yksinäinen ratsastaja. Alkumatkasta hän ajoi ystäviensä seurassa, mutta jatkoi sen jälkeen yksin. Euroopan pikkukaupungeissa on riittävästi karavanparkkeja, jotka ovat hyvällä sijainnilla ja joissa on kaikki tarvittava muutamalla eurolla.

Niiden lisäksi hän löytää yöpaikat karttaohjelmansa avulla, ”ajaa” niihin sähköisesti ja tarkistaa zoomaamalla onko siellä parkkikieltoja. Rauhalliset omakotialueet ovat Simon mieleen.

– En koskaan käytä meluisia rekkaparkkeja, vaan ajan pimeän tullen illalla rauhalliselle alueelle, keitän perunat ja menen nukkumaan. Aamukahvia keittäessäni katselen, kun perheen äidit vievät lapsiaan tarhaan ja lähden sitten itsekin jatkamaan matkaa.

Päivämatkat tuntemusten mukaan

Simon päivämatkat vaihtelevat muutamasta sadasta yli tuhanteen kilometriin.

– Ihan tuntemusten mukaan. Kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, matka sujuu ihan fiilispohjalta.

Naantalilainen Simo pärjää pitkälti Rauman murteellaan ja merimiehen englannilla. Kai häneen on yli kahdenkymmenen Espanjan talven aikana jokunen espanjankielinenkin sana tarttunut.

Tällä kertaa reitti kulki Moselin laakson ja poltetun ranskalaisen kaupungin kautta San Sebastiaan. Simolle on pitkästä kokemuksesta kertynyt muistiin suuri määrä vapaaparkkeja, joissa yöpyy karavaanareita.

– Niissä on turvallista, samoin kuin pikkukaupunkien sivukaduilla.

Simo keskeytti perunoiden keittämisen, ja tuli ulos kuvattavaksi ”vanhan” Soliferin viereen.

Leirintäalueille menoa Simo ei katso tarpeelliseksi, koska hän tulee niin myöhään, että sinne on turha mennä, ja kun löytyy paikkoja mistä saa parilla eurolla sähköä ja vettä.

Miksi lähdit tuolla ”vanhalla” 1999 vuoden matkailuvaunulla etkä matkailuautolla?

– Kun ihmiset tulevat matkailuautolla, he laittavat sen säästösyistä seisontavakuutukseen, eivätkä pääse sen jälkeen liikkumaan.

– Minä koen sen niin, että vaunu ei tunnu moottoritiellä miltään, se tulee sujuvasti perässä. Minulla on sitten vaunu jalkojen päällä, ja se on kuin koti – ja minä pääsen kulkemaan. Käyn Gibraltarilla, Tarifassa, Sevillassa, Cordobassa…teen päivämatkoja ja tulen illalla kuin kotiin vaunulle, laitan taas perunat tulelle ja käyn nukkumaan.

Miksi juuri Fuengirolaan?

– Minulla oli merillä kaveri, joka tiesi jossain Malagan lähellä olevan sellainen kaupunki kuin Fuengirola, jossa on suomalaisia. Sinne sitten mentiin ja vuosi oli 1996. Kierrettiin Hekulla (matkailuauto) Andorrat ja kaikki kahdestaan. Minä nukuin alhaalla ja Jorkki ylhäällä (makuualkovissa) ja tultiin sitten sinne Rosaledan leirintäalueelle.

Sen jälkeen Simo Sundgren on käynyt Fuengirolassa melkein joka talvi: matkailuvaunulla, autolla, matkailuautolla ja lentäen, tuparutuna.

Nyt kun ei ole Rosaledaa eikä Fuengirolan leirintäaluekaan ole auki, Simo ajoi ylös vuorille Camping Suomi Villageen. Sinne on mahdottoman tuntuista kiivetä pitkä Soliferi perässä, mutta sieltä Simo löytyi.

Aurinko laski kirkuvan punaisena Välimereen ja pojat olivat tulleet juuri saunasta, pelasivat biljardia. Kaikki ei ollut yhtä hyvin kuin Rosaleda muistoissamme, mutta ravintola oli ihan ok.

– Ihmiset täällä ovat mukavia, en minä täällä muuten olisi.

Mijas-vuoren rinteeltä näkyy niin monelle suomalaiselle tuttu Fuengirolan rantakaupunki. Siellä on Thelman pullapuoti, mistä Simon parhaiten tapaa.

Helmikuussa Solifer laitetaan taas koukkuun ja lasketaan alas Välimeren rantaan. Sitten suunnataan pitkää vuoristotietä Granadan kautta Barcelonan formula-ajoihin. Siellä on tunnelmallinen F1-leirintäalue. Sen jälkeen Simo ajaa muutaman Eurooppa-etapin kautta takaisin Naantaliin. Taas yksi viimeinen matka on takana.

Parhaiten Simon löytää päivisin Thelman Pullapuodin ulkopöydistä, mistä saa kaiken tarvittavan tiedon Aurinkorannikon tapahtumista.

 

Campingillä riittää ohjelmaa, ja jos haluaa alas kaupunkiin, kämppärin auto vie eurolla.

Klikkaa kommentoidaksesi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää kategoriassa Pinnalla

Y l ö s