Eräänä keväisenä huhtikuun päivänä vuonna 1994 istuimme puheenjohtajamme kanssa neuvonpidossa Silja Linen edustajien kanssa neuvottelemassa tulevan vuoden lauttahinnoista ja jäsenalennuksista. Siinä yhteydessä totesimme, että liittomme SF-Caravan täyttää syksyllä 30 vuotta. Missä sitä juhlittaisiin ja miten?

Avasin silloin suuni oikeassa paikassa. Totesin, että jäsenmäärämme on niin suuri, että voisimme vuokrata vuorokaudeksi oman laivan juhliemme pitopaikaksi. Siellä olisi kaikki valmiina, juomat ja sapuskat. Siljan edustaja kysyi, sopisiko Silja Festivalin laivaristeily meidän käyttöömme? Se oli siinä!

Juhlapäivämme olisi maanantai 24.9.1994. Lähtö Katajanokan Kanavaterminaalista kello 10.00 ja paluu olisi samaan paikkaan tiistaina samaan aikaan. Laiva olisi koko risteilyn ajan merellä poikkeamatta mihinkään satamaan. Matkustajat eivät tarvitse passeja eivätkä muita papereita matkan aikana. Nimet vain papereihin niin juttu olisi valmis.

Tehonyrkki töihin

Olimme vähän aiemmin tehneet sopimuksen pienen mutta virkeän matkatoimiston, Matka Forumin kanssa yhteistyöstä ”omana matkatoimistona”. He kuulivat aikeistamme ja lupautuivat hoitamaan varaukset ja maksuliikenteen. Hienoa! Se toimi moitteettomasti.

Muodostimme jäsenistöstämme ”tehonyrkin” tekemään tarvittavat järjestelytyöt. Tehtäviä olikin runsaasti. Matkalle sopisi 1200–1500 jäsentä. Ohjelmaa piti järjestää jokaiselle jotakin.

Ryhmän muodostivat Sture ja Iris Lundqvist, Tuula ja Erkki Nieminen, Tuula ja James Lindbom, Esa Erkkilä, Airi Sahrakorpi, Sane Nieminen, Riitta Vuorio, Tommi Niittylahti ja Mika Nurmi. Tehoryhmä vailla vertaa.

Astu laivaan

Maanantaiaamuna avattiin laskusillat ja ensimmäiset matkustajat alkoivat virrata Silja Festivaliin. Seppo Pietiläinen ja Osmo Lehtoalho ottivat vieraat vastaan neljännellä kannella. Tervetulopuheen ohella julistettiin Risteilyrauha Turun tapaan. Matka alkoi tyynessä syyssäässä.

Aamupäivällä autokannella esiintyivät Linkor-yhtiön mannekiinit – miehet ja naiset. He esittivät tulevan kauden ulkoiluvaatteita kesä- ja talvikaudeksi. Hieno esitys sai huomattavat aplodit katselijoilta.

Autonkannella avattiin vaunu ja autonäyttely. Nyt tuottajat ja valmistajat voivat esitellä uutuutensa asiakkailleen. Koeajot jäivät tekemättä.

Konferenssikannella avattiin toimikuntien ja muiden sidosryhmien esittely. Suurta kiinnostusta herätti Börje Tengströmin kokoama leikekirja, johon hän oli tallettanut 30 vuoden aikana keräämänsä lehtileikkeet kirjoituksista toiminnastamme. Hieno työ, onkohan vielä tallella? Sauna ja hieroja hoitivat vierailut, ja sairaanhoitaja oli valmiina, jos jotakin tarvetta siihen ilmenisi.

Lapsille oli oma suosikki, Peppi Pitkätossu, joka järjesti päivän aikana satutunteja ja erilaisia leikkejä ja kilpailuja. Varttuneille lapsille ja nuorille tarjoutui käynti komentosillalla. Tilaisuus oli harvinainen ja ainutlaatuinen. Päivällä hienoa musisointia operettikonsertillaan tarjonneet Ilpo Tolvas ja Harri Vesanto saivat hienot aplodit.

Juhlaillalliset ja tanssiaiset

Matkan hienoin ja odotetuin tilaisuus oli katettu ravintola Verandan tiloihin, johon 450 ensimmäistä varannutta mahtui mukaan juhlaillalliselle. Tarjolla oli rapusalaatti ja härkäpaisti lohkoperunoineen, juomina kaksi lasia laivan punaviiniä tai olutta ja jälkiruokana oli Caravan-jäätelö.

Sture ja Iris Lundqvist olivat koristelleet laivan julkiset tilat tarroilla ja plaketeilla, ja Sturen ammattitaito pääsi silloin oikeuksiinsa. Maininnan ansaitsee myöskin laivan risteilyisäntä, Heikki Hietamies. Mies paikallaan.

Juhlan päättivät tanssiaiset Picasso-orkesterin ja tangokuningas Mika Pohjosen tahdittamana.

Tiistaiaamuna unohtumaton matka oli takanapäin ja kotimatka edessä. Muistoihin jäivät uudet ja vanhat tuttavuudet. Jälkeenpäin on risteilty vielä Siljan laivoilla, mutta tämä ensimmäinen oli paras kaikista. Kiitoksia kaikille.

Kirjoitteli 90-vuotias ikivaanari Osmo.E. Lehtoalho