Tähän listaukseen keräsimme muinaisyllätyksiä – nähtävyyksiä, jotka lumoavat kauneudellaan tai erityispiirteillään. Listauksessa on mukana upeita rakenteita, joissa luonto on ajan kanssa ottanut vallan.

1. Kuusiston linna Kaarinassa

Turun kupeessa sijaitseva Kaarina on monipuolinen paikka historialliselle tutkimukselle. Tuoreehko uutinen oli kirkonraunion löytyminen tästä pitäjästä. Jo tämä yksittäinen löytö on mullistanut käsitystämme kristinuskon vaiheista Suomessa.

Kuusiston linna on tunnettu pitempään. Noin kilometri ennen linnaa voi pysähtyä alueelle, jossa on nähtävissä vanha hakamaaniitty ja linnan talousrakennusten jäänteitä. Linnan vieressä on toinen pysäköintialue.

Kappelimäen luontopolun maastoissa viihtyy luontoomme kiemurrellut veikeä matelija, kyy. Huhtikuussa lumien väistyttyä ovat rauniot ja viereiset kalliot hyvä paikka haastaa itsensä ja käydä katsomassa kyiden parittelua. Kahden matelijan tanssi, jota ihmissilmän tuijotus ei vaivaa, on lumoava näky.

Kappelinmäen luontopolku kiertää puiden katveessa ympyränmuotoisen lenkin. Polulta voi poiketa historiakierrokselle piispanlinnan raunioille ja kavuta mäen kallioiselle huipulle ihailemaan saaristomaisemaa.

Palokärjen jälkiä näkyy reitillä muurahaispesiin naputeltuina koloina. Tikat ovat tammilehdossa kotonaan. Värimaailman kruunaavat kosteampien alueiden sanikasesiintymät.

Piispojen turvapaikka

Keskiaikainen piispanlinna muotoutui Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi ja elinpiiriksi. Piispojen velvollisuutena oli virkaan liittyvästä varallisuudesta huolehtiminen ja maallisen mammonan kasvattaminen. Tämä jos mikä edellytti suojautumista hyökkäyksiä vastaan.

Viimeisenä Kuusiston piispana Arvid Kurki hallitsi linnaa. Linnantorneja oli useita, joista eteläisimmässä esilinnassa oli pyöreä, kymmenen metriä korkea tykkitorni. Mereen oli laitettu paaluja maihinnousun vaikeuttamiseksi.

Varustus ei ollut lopulta turvan tae, sillä valtakuntapolitiikkaan sekaantuminen päättyi Kurjen pakoon, haaksirikkoon ja hukkumiseen. Piispojen valtakausi Kuusistossa päättyi, ja tilalle tulivat tanskalaiset maallisen vallan edustajat.

Tanskalaisten isännöinti linnalla kesti ainoastaan vuoden. Kustaa Vaasa hyökkäsi Kuusistoon ja valtasi linnan vuonna 1523.

Uskonpuhdistuksen aikana murrettiin piispojen poliittinen ja sotilaallinen valta sekä kirkon taloudellinen valta. Lopulta osana uskonpuhdistuksen sekasortoa aloitettiin linnan purkutyö vuonna 1528.

Kasvillisuus valtasi linnan rauniot. Lepakkoretkiä varten tällainen alue on omiaan.

Rauniolla vierailu on turvallista ja esteettömyys on huomioitu reittejä suunnitellessa. Museoviraston vuonna 1985 käynnistämä kunnostusvaihe jatkuu edelleen, ja alueella nähdään vapaaehtoisia niittotöissä.

Pysäköinti: Linnanrauniontie 633, Kaarina

2. Utsjoen kirkkotuvat järvimaisemassa

Etelästä tultaessa kuusi kilometriä ennen Utsjoen kirkonkylän keskustaa pääsee ihailemaan postikortinkaunista näkyä: pienet ja sievät tuvat kumpuilevassa järvimaisemassa kukkakedon ympäröiminä.

Utsjoen kirkontörmällä Mantojärven rannassa sijaitsevat kirkkotuvat on rakennettu 1700–1800-lukujen aikana. Vanhimmat ovat seisseet sijoillaan yli 300 vuotta, jopa pidempään kuin Utsjoen 1800-luvun puolivälissä harjakorkeuteensa noussut kirkko.

Utsjoen kirkkotuvat ovat saamelaisten sukujen rakentamia. Tupia käytettiin vielä ennen sotia, jolloin alueella oli peräti kaksikymmentä tupaa. Romanttiset aitat ja varastot kuuluivat tupien pihapiirien varustukseen.

Muinaista tilapäismajoitusta

Kirkkotupia käytettiin väliaikaismajoituksina. Kun matka omalle asuinpaikalle oli pitkä, perheet yöpyivät tuvissa kirkonmenojen ajan. Käräjät, markkinat ja veronkanto olivat hyviä syitä yöpymiseen. Myös leirimuotoisia rippikouluja järjestettiin tuvilla.

Toisen maailmansodan rauhoituttua monet tupien omistajista purkivat tai siirsivät rakennuksia muualle. Kirkkotupien käyttö väheni, ja rakennuksia alkoi uhata ränsistyminen. Hätiin saapui museovirasto, joka kunnosti aluetta 1970- ja 1980-luvuilla ja samalla palautti poisvietyjä tupia.

Nykyään tupia on kolmetoista. Osa tuvista on edelleen yksityisomistuksessa. Yhdessä viereisten Utsjoen kirkon ja Utsjoen pappilan kanssa ne muodostavat Utsjoen kirkkomaiseman, jonka museovirasto määritteli vuonna 2009 valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Pysäköinti: Utsjoentie 563, Utsjoki

3. Pisamalahden linnavuori Sulkavalla

Sulkavalla sijaitseva Pisamalahden linnavuori toimi pakopaikkana paikallisväelle rautakauden ja keskiajan levottomien ajanjaksojen melskeessä.

Suomesta on löydetty kutakuinkin sata linnavuorta, joista Pisamalahden linnavuori on näyttävimmästä päästä. Pysyvää asutusta tänne ei ole muodostunut.

Turvapaikkana linnavuori toimi milloin lännen ruotsalaisia, suomalaisia ja hämäläisiä kohdattaessa, milloin idän karjalaisia ja venäläisiä väistettäessä.

Nousu linnavuoren huipulle tapahtuu pitkin jyrkkiä puuportaita ja polkuja. Vuorella saa vaeltaa vapaasti etsien parasta näköalaa Saimaan mainingeille. Jyrkillä kallioilla ei ole kaiteita, joten varovaisuus kannattaa, kun ihmettelee osaa Suomen laajimmasta vesialueesta.

Sulkavan soutujen reitille on täällä hyvä perustaa kisakatsomo piknikhuovan ja eväiden kera.

Oiva puolustusyksikkö

Pisamalahden linnavuoren laki on laaja, ja kallion rinteet ovat veden puolelta etelässä, lännessä ja pohjoisessa äkkijyrkät. Idänpuolen loivemmalla kalliorinteellä linnan suojana on ollut puolustusyksikkö. Paikalla olevaa kivivallia on säilynyt noin 120 metrin matkalta. Täältä oli hyvä nakata kättä pidempää ja painavampaa ainesta vihamielisten joukkojen niskaan.

Linnavuorella säilyneitä kivivalleja pidetään komeimpina koko Suomessa. Kolme metriä leveät vallit ovat enimmillään 2,7 metriä korkeita. Muurikivet on tiiviisti ladottu ilman sideaineita. Vallin sisäpuolella on rakennettuna toistakymmentä kivikasaa. Nämä historialliset jäänteet on tulkittu linnan puolustamista varten kerätyiksi heittokivikasoiksi.

Pisamalahden linnavuorelle pääsee sekä autolla että Saimaan aalloilla. Vuoren juurelta löytyy tulistelukatos. Linnavuoren näkymät kuitenkin odottavat vieressä 66 metrin korkeudessa, joten moni kulinaristi haluaa myös silmänruokaa kyytipojaksi päivän eväshetken aikana.

Pysäköinti: Linnavuorentie 305, Sulkava

4. Pirunvuori Sastamalassa

Sastamalan Salonsaaressa sijaitsevan Pirunvuoren äkkijyrkiltä kallionkielekkeiltä avautuvat näkymät ovat upeat. Maisemakallio on jäänne muinaisesta tulivuoresta, jonka toisena houkuttimena on pieni luola.

Kivenmurikoiden muovaama louhikkoluola toimii tarinoiden innoittajana. Hiiden on kerrottu asustelevan siellä. Tämän luulisi pelottavan Laukon kartanolla asti, sillä villeimmät sanasepot väittävät Pirunluolan väylien sukkuloivan kartanon kellariin saakka. Yhtä kaikki, nämä kalliopaasit ovat geologisesti arvokkaat.

1800-luvulla kotimaan matkailu alkoi kiinnostaa suomalaisia. Kuten Kolilla, Pirunvuorellakin kävi kansallistaiteilijoita. Heistä näkyvimmäksi osoittautui taidemaalari Emil Danielsson, joka rakensi Pirunvuorelle oman ateljeensa. Tästä kivilinnasta tuli Emilin perheelle kesänviettopaikka, jossa kuluikin seuraavat 60 vuotta.

Kivilinna rakennettiin 1906 yhden kesän aikana. Työn määrää voi vain kuvitella sen aikaisilla työvälineillä.

Pirunvuorelle pääsee noin kilometrin mittaista polkua, jota on verrattain helppo kulkea. Reitti lähtee VuoriCaravanin reunalta kohden ateljeeta ja näköalapaikkaa. Loppuosa reitistä on hieman kivikkoisempaa, joten askeltahtia kannattaa harventaa ja edetä harkiten.

Alueen palveluita ovat laskettelukeskus, kuntosali, mini- ja frisbeegolf-rata, valaistut kuntoradat, kuntoilupaikka, hiihtolatu- ja moottorikelkkareitistöt, sisäuima-altaat ja paljon muuta.

Pysäköinti: Ellivuorentie 131, Sastamala

5. Taivaskallio Helsingin Käpylässä

Taivaskallio on paikka, josta voi luoda panoraamamaisen näkymän koko Helsinkiin. Pääkaupunkiimme jätetyt metsäkaistaleet kätkevät sisälleen osin yllättävääkin historiallista nähtävää.

Helsingin ilmapuolustus rakentui osin tämän jyhkeän kivimuodostelman laelle. Taivaskalliolla toimi sotien aikana, vuosina 1939–44 raskas ilmatorjuntapatteri Taivas. Jälkipolville on jäänyt ihmeteltäviksi useita vanhoja ilmatorjunta-asemia ja yksi sinetöity ilmatorjuntatykki (76-millinen Skoda).

Taivaskalliolta alkoi yhden suositun urheilulajin syntyhistoria Suomessa. Suomen Alppikerhon perustaja Matti A. Jokinen etsi 1950-luvulla Matterhornille nousunsa jälkeen asuinpaikkansa ympäristöstä pystysuoria kallioseiniä, jonne hän alkoi tehdä omia kiipeilyväyliään. Kalliokiipeilijöitätapaa yhä harjoittelemassa Taivaskallion jyrkänteillä niin kesän kivillä kuin talven jääseinillä.

Helsingin ainutlaatuinen koskemattomien viheralueiden keskittymä luo ulkoilemiselle hienot puitteet. Metsäisiä väyliä pitkin voi suunnata esimerkiksi Vanhankaupunginlahden suojelualueelle tai Vantaanjoen monipuolisille metsäpoluille.

Kulttuurihistoriaakin löytyy, sillä Taivaskallion alapuolella odottaa monesta Suomi-filmistä ja tv-sarjasta tuttu Puu-Käpylä kuvankauniine rakennuksineen.

Pysäköinti: Pohjolankatu (maksutonta pysäköintitilaa), Helsinki

Teksti: Pepe Forsberg

Juttusarjassa julkaistut top 5 -listaukset:

• Suomen top 5 -lemmikkikohteet
• Suomen top 5 -maisematiet
• Suomen top 5 -luontotornit
• Suomen top 5 -kansallispuistot
• Suomen top 5 -järvi- ja meriladut
• Suomen top 5- talvikohteet
• Suomen top 5 -historialliset kulttuurikohteet
• Suomen top 5 -jääkauden jäljet
• Suomen top 5 -koskikohteet
• Suomen top 5 -kaupunkiluontokohteet
• Suomen top 5 -lumikenkäilyreitit
• Suomen top 5 -fatbike-reitit
• Suomen top 5 -vaelluskohteet
• Suomen top 5 -melontapaikat
• Suomen top 5 -pilkkipaikat
• Suomen top 5 -valokuvaukselliset luontokohteet
• Suomen top 5 -päiväretkikohteet eläinten valtakunnassa